Löydät meidät täältä.

En saa laitettua kommenttia uuteen blogiisi, auta!

Ei onnistu vaikka miten yritä totella.

Pelottavaa.

Tänään Tuomas sai ison pojan sängyn (ja nyt minua jo kaduttaa etten odottanut vaikkapa vielä pari vuotta, sillä poika pääsee sängystään itse pois eikä meinaa nyt millään mennä nukkumaan kun on kivempaa heilua täällä missä äitikin ). Sänky on hieno (kiitos Kati ja Leo!) ja asiakaskin vaikuttaa tyytyväiseltä. Tässä ensikokeilua.

Hetkeä myöhemmin sänky oli jo täynnä kaikkea mahdollista (ja mahdotonta) tavaraa.

Sängyn asentamisen jälkeen ajelimme Pappa Paanasen luo ystävänpäiväkahveille, mistä suuntasimme Kangasalle Laaksolan ratsutilalle, missä oli ystävänpäivän iloksi myös ilmaista talutusratsastusta. Vinkin saimme Tuirelta, joka käy tallilla ratsastamassa, ja tietenkin hän oli paikalla Teemun kanssa, joka kävi myös kokeilemassa ratsastusta. Tässä vielä odotellaan vuoroa, Tuirella videokamera mukana, jotta Teemun ratsastus tallentuisi myös jälkipolvien nähtäväksi. Ja hienosti se menikin!

Tuomakselle tämä oli suuri päivä, sillä hän parani flunssasta parahultaisesti poniratsastukseen. Vähän jänskätti aluksi, eikä jonossa saanut edes etuilla.

Sitten kuulutettiin, että pikkuponi olisi vapaana, ja se oli jo Tuomaan vuoro! Ensin otettiin miehistä mittaa: Spook ja Tuomas.

Sitten jo ratsastettiin, kivan taluttajan opastuksella. Tuire käveli toisella puolella ja minä toisella, lopuksi otettiin vielä kuva.

Kyllä siitä voi vielä ehta hevosmies tulla!

Tuire ja Teemu kävivät vielä pulkkaratsastamassa ja sillä aikaa Tuomas teki tuttavuutta tallissa oleviin hevosiin. Tässä pieni mies ja isot hevoset - näistä kahdesta tulee isoina esteratsuja, kokoa oli kertynyt melkoisesti jo kolmeen ikävuoteen mennessä!

Kun pulkka-ajelijat tulivat, juotiin tallin uudessa kahviossa (mistä näkymät maneesiin, hieno!) kaakaot ja lähdettiin kotiin. Koirien kanssa käytiin vielä iltakävelyllä, Tiukulla ja Onnilla on kova vahtiminen jos Tuomas ei istu vaunuissa.

Se kun voi mennä ihan minne vain - useimmiten päinvastaiseen suuntaan. Tällä kertaa luistelukenttä houkutti pienen miehen, liekö tässä tuleva maalivahti?

Saatiin tänään lähetys Ihahhurjilta - SUURKIITOS! Paketin sisältö piristi huimasti päivääni, johon kuului opiskelua yliopistolla mahataudin jälkeen vatsa- ja päänsärkyisenä. Ihanaa kun on ystäviä, jotka tietävät juuri tarkalleen, milloin ylläri on tarpeen!

Tällaiset siellä oli: ihana ilontuoja ja mahtava kortti, jonka aihe koskettaa meitä onninmaalaisia...

Lähetyksestä innostuneena päätin viimein päivittää myös muita tammikuun kuulumisia, joten seuraavassa paljon kuvia.

Uma vinkkasi kuun alkupuolella, että Tumpin kuva on uudessa Koirat-lehdessä. Siellähän se, sivulla 73! Uma teki lehteen jutun viime kesän maailmanvoittajanäyttelystä, ja Tumppi pääsi poseeraamaan kahden voittajakoiran kanssa: eurasierien juniori- ja veteraanivoittajat Suomesta!

Sitten täällä on tuomasteltu muutenkin. Aika tuoreena vuosijayhdeksänkuisen äitinä en voi kuin kulkea kamera kädessä ihmettelemässä, mitä kaikkea tuon ikäisen naperon mieleen tuleekaan. Luulin aina, ettei ne noin pieninä vielä mitään osaa, mutta huhhahhei ja maitoa pullo tää poika on täynnä ideoita ja voimaa toteuttaa niitä! Minä vain katson ja opin lisää hurmaavasta persoonasta, joka kasvaa hyvää vauhtia tuossa pienessä ihmisessä.

Papan tekemä leluvaunu on ahkerassa käytössä, ja useimmiten siinä kuljetetaan VIP-leluja. Ankka matkustaa jostain syystä joka kerta yksiössä, liekö niin tärkeä että vaatii ykkösluokan paikan.

Meillä ei vaadita smokkia illalliselle - sen voi nauttia vaikka toppakengät jalassa hiekkaämpäristä body rempseästi housujen päällä.

Hei beibe tuu tänne ja saat ikimuistoisen illan sanoo hra T eikä yhtään arvaa miten paljon mua naurattaa meneillä oleva touhu: lelujen pesu potassa.

Äitiinsä poika tulee sen verran ainakin että tykkää kirjoista - ja myös lukea niitä. Ja kun meillä on yhtäkkiä hiljaista, syy löytyy kirjoista:

Todellakaan ei ole omena kauas puusta pudonnut, poika haluaa lukea myös iltaisin sängyssä ennen kuin nukahtaa. Kuvassa on vielä tuo tuttikin, joka sittemmin on poistunut käytöstä kokonaan. Viikko ja yksi päivä on nyt oltu kokonaan ilman! Pelkäsin kovasti, mikä huuto tulee kun Maomas Tuttila luopuu tuteistaan (yksi suussa, kaksi käsissä), mutta suotta huolin: pari kertaa Tumppi itkeskeli tutin perään ja sitten unohti koko homman.

Ja kuin rusinaksi pullaan Tuomas päätti tänään yllättää äitinsä täysin. Hän oli ihan itsenäisesti ottanut hedelmäkorista mandariinin, ja ehtiessäni keittiöön hän istui tuolilla mandariiniansa kuorimassa. No hei annas äiti vähän auttaa, ethän sinä vielä tuollaista osaa sanoi äiti ilmeisen tietämättömänä lapsensa taidoista. Kas siinä se kuori ja söi mandariinin ihmettelevän äitinsä silmien alla!

Gööteille tarjottiin tällä kertaa vain lämmintä kättä - yleensä niille riittää aina edes ihan pieni murunen. Kai itse hankittu ja kuorittu ruoka vaan maistuu niin paljon paremmalta!

Appropos itsehankittu ruoka... Ruoan hinnan noususta huolestuneena ajattelin ryhtyä omavaraisemmaksi. Ekoihin säästötoimenpiteisiin kuuluu kotitekoisen jogurtin valmistus, lehdessä kun oli ohje ja netistä löytyi vielä parempi. Rouva Mattila proudly presents: tosi herkku omatekoinen jogurtti! Paljon parempaa kuin kaupan vastaava - niin pehmeää, niin namia!

Omavaraisuusohjelmaan kuuluu myös leivän leipominen itse ja viilin valmistus kotona, mistä onkin aiempaa kokemusta. Meidän superherkut, vihreät viinirypäleet tuskin kuuluvat koskaan tämän ohjelman piiriin, joten jotain täytyy vielä ostaa kaupastakin.

... on aina tapaus, jota pitää juhlia. Tällä kertaa lähes viikon myöhässä, mutta sitäkin lystikkäämmin: Tuire tuli kylään, mukana hänellä oli appelsiinikakku ja kuvan hurmaava shibapentu Ukko.

Ukko on Tuirella lainassa, kun Prinsessa Akiko on miehelässä lahden takana. Tiuku ei pahemmin Ukosta piitannut (mitä nyt ulkona innostui kamalan paljon leikkimään ), vaan keskittyi enemmänkin sulkeutumaan Tuiren suosioon.



Onni löysi - taas kerran - keskenkasvuisesta (Ukko on nelisen kuukautta vanha vasta) kaltaistaan seuraa, ja meno oli ajoittain sen mukaista.



Kovasti oli tavoitteena saada kuva, jossa kaikki koirat olisivat olleet samaan aikaan, ja onnistuihan se lopulta!

(tää on taas näitä mun valokuvauksellisia huippuhetkiäni )

Ihan selvästi Tuirella on nyt joku juttu meneillään: se tuo meille toinen toistaan ihanamman shiban --- aivopesua?  (olen kyllä aika otollista maaperää...)

********

Hra T on alkanut harjoittaa luovaa kirjoittamista. Tässä mestarin tyylinäyte.

Luovuutta voi Tuomaan mielestä käyttää kodinhoidossa laajemminkin, tänään hän järjesti keittiön laatikoiden sisukset uudestaan. Samalla minulle selvisi, mitä kaikkea voikaan laitta duploja lähes täynnä olevaan legolaatikkoon.


(Huom! Pyöränlampussa on valo päällä.)