Löydät meidät täältä.

Ei onnistu vaikka miten yritä totella.

Pelottavaa.

Tänään Tuomas sai ison pojan sängyn (ja nyt minua jo kaduttaa etten odottanut vaikkapa vielä pari vuotta, sillä poika pääsee sängystään itse pois eikä meinaa nyt millään mennä nukkumaan kun on kivempaa heilua täällä missä äitikin ). Sänky on hieno (kiitos Kati ja Leo!) ja asiakaskin vaikuttaa tyytyväiseltä. Tässä ensikokeilua.

Hetkeä myöhemmin sänky oli jo täynnä kaikkea mahdollista (ja mahdotonta) tavaraa.

Sängyn asentamisen jälkeen ajelimme Pappa Paanasen luo ystävänpäiväkahveille, mistä suuntasimme Kangasalle Laaksolan ratsutilalle, missä oli ystävänpäivän iloksi myös ilmaista talutusratsastusta. Vinkin saimme Tuirelta, joka käy tallilla ratsastamassa, ja tietenkin hän oli paikalla Teemun kanssa, joka kävi myös kokeilemassa ratsastusta. Tässä vielä odotellaan vuoroa, Tuirella videokamera mukana, jotta Teemun ratsastus tallentuisi myös jälkipolvien nähtäväksi. Ja hienosti se menikin!

Tuomakselle tämä oli suuri päivä, sillä hän parani flunssasta parahultaisesti poniratsastukseen. Vähän jänskätti aluksi, eikä jonossa saanut edes etuilla.

Sitten kuulutettiin, että pikkuponi olisi vapaana, ja se oli jo Tuomaan vuoro! Ensin otettiin miehistä mittaa: Spook ja Tuomas.

Sitten jo ratsastettiin, kivan taluttajan opastuksella. Tuire käveli toisella puolella ja minä toisella, lopuksi otettiin vielä kuva.

Kyllä siitä voi vielä ehta hevosmies tulla!

Tuire ja Teemu kävivät vielä pulkkaratsastamassa ja sillä aikaa Tuomas teki tuttavuutta tallissa oleviin hevosiin. Tässä pieni mies ja isot hevoset - näistä kahdesta tulee isoina esteratsuja, kokoa oli kertynyt melkoisesti jo kolmeen ikävuoteen mennessä!

Kun pulkka-ajelijat tulivat, juotiin tallin uudessa kahviossa (mistä näkymät maneesiin, hieno!) kaakaot ja lähdettiin kotiin. Koirien kanssa käytiin vielä iltakävelyllä, Tiukulla ja Onnilla on kova vahtiminen jos Tuomas ei istu vaunuissa.

Se kun voi mennä ihan minne vain - useimmiten päinvastaiseen suuntaan. Tällä kertaa luistelukenttä houkutti pienen miehen, liekö tässä tuleva maalivahti?

Saatiin tänään lähetys Ihahhurjilta - SUURKIITOS! Paketin sisältö piristi huimasti päivääni, johon kuului opiskelua yliopistolla mahataudin jälkeen vatsa- ja päänsärkyisenä. Ihanaa kun on ystäviä, jotka tietävät juuri tarkalleen, milloin ylläri on tarpeen!

Tällaiset siellä oli: ihana ilontuoja ja mahtava kortti, jonka aihe koskettaa meitä onninmaalaisia...

Lähetyksestä innostuneena päätin viimein päivittää myös muita tammikuun kuulumisia, joten seuraavassa paljon kuvia.

Uma vinkkasi kuun alkupuolella, että Tumpin kuva on uudessa Koirat-lehdessä. Siellähän se, sivulla 73! Uma teki lehteen jutun viime kesän maailmanvoittajanäyttelystä, ja Tumppi pääsi poseeraamaan kahden voittajakoiran kanssa: eurasierien juniori- ja veteraanivoittajat Suomesta!

Sitten täällä on tuomasteltu muutenkin. Aika tuoreena vuosijayhdeksänkuisen äitinä en voi kuin kulkea kamera kädessä ihmettelemässä, mitä kaikkea tuon ikäisen naperon mieleen tuleekaan. Luulin aina, ettei ne noin pieninä vielä mitään osaa, mutta huhhahhei ja maitoa pullo tää poika on täynnä ideoita ja voimaa toteuttaa niitä! Minä vain katson ja opin lisää hurmaavasta persoonasta, joka kasvaa hyvää vauhtia tuossa pienessä ihmisessä.

Papan tekemä leluvaunu on ahkerassa käytössä, ja useimmiten siinä kuljetetaan VIP-leluja. Ankka matkustaa jostain syystä joka kerta yksiössä, liekö niin tärkeä että vaatii ykkösluokan paikan.

Meillä ei vaadita smokkia illalliselle - sen voi nauttia vaikka toppakengät jalassa hiekkaämpäristä body rempseästi housujen päällä.

Hei beibe tuu tänne ja saat ikimuistoisen illan sanoo hra T eikä yhtään arvaa miten paljon mua naurattaa meneillä oleva touhu: lelujen pesu potassa.

Äitiinsä poika tulee sen verran ainakin että tykkää kirjoista - ja myös lukea niitä. Ja kun meillä on yhtäkkiä hiljaista, syy löytyy kirjoista:

Todellakaan ei ole omena kauas puusta pudonnut, poika haluaa lukea myös iltaisin sängyssä ennen kuin nukahtaa. Kuvassa on vielä tuo tuttikin, joka sittemmin on poistunut käytöstä kokonaan. Viikko ja yksi päivä on nyt oltu kokonaan ilman! Pelkäsin kovasti, mikä huuto tulee kun Maomas Tuttila luopuu tuteistaan (yksi suussa, kaksi käsissä), mutta suotta huolin: pari kertaa Tumppi itkeskeli tutin perään ja sitten unohti koko homman.

Ja kuin rusinaksi pullaan Tuomas päätti tänään yllättää äitinsä täysin. Hän oli ihan itsenäisesti ottanut hedelmäkorista mandariinin, ja ehtiessäni keittiöön hän istui tuolilla mandariiniansa kuorimassa. No hei annas äiti vähän auttaa, ethän sinä vielä tuollaista osaa sanoi äiti ilmeisen tietämättömänä lapsensa taidoista. Kas siinä se kuori ja söi mandariinin ihmettelevän äitinsä silmien alla!

Gööteille tarjottiin tällä kertaa vain lämmintä kättä - yleensä niille riittää aina edes ihan pieni murunen. Kai itse hankittu ja kuorittu ruoka vaan maistuu niin paljon paremmalta!

Appropos itsehankittu ruoka... Ruoan hinnan noususta huolestuneena ajattelin ryhtyä omavaraisemmaksi. Ekoihin säästötoimenpiteisiin kuuluu kotitekoisen jogurtin valmistus, lehdessä kun oli ohje ja netistä löytyi vielä parempi. Rouva Mattila proudly presents: tosi herkku omatekoinen jogurtti! Paljon parempaa kuin kaupan vastaava - niin pehmeää, niin namia!

Omavaraisuusohjelmaan kuuluu myös leivän leipominen itse ja viilin valmistus kotona, mistä onkin aiempaa kokemusta. Meidän superherkut, vihreät viinirypäleet tuskin kuuluvat koskaan tämän ohjelman piiriin, joten jotain täytyy vielä ostaa kaupastakin.

... on aina tapaus, jota pitää juhlia. Tällä kertaa lähes viikon myöhässä, mutta sitäkin lystikkäämmin: Tuire tuli kylään, mukana hänellä oli appelsiinikakku ja kuvan hurmaava shibapentu Ukko.

Ukko on Tuirella lainassa, kun Prinsessa Akiko on miehelässä lahden takana. Tiuku ei pahemmin Ukosta piitannut (mitä nyt ulkona innostui kamalan paljon leikkimään ), vaan keskittyi enemmänkin sulkeutumaan Tuiren suosioon.



Onni löysi - taas kerran - keskenkasvuisesta (Ukko on nelisen kuukautta vanha vasta) kaltaistaan seuraa, ja meno oli ajoittain sen mukaista.



Kovasti oli tavoitteena saada kuva, jossa kaikki koirat olisivat olleet samaan aikaan, ja onnistuihan se lopulta!

(tää on taas näitä mun valokuvauksellisia huippuhetkiäni )

Ihan selvästi Tuirella on nyt joku juttu meneillään: se tuo meille toinen toistaan ihanamman shiban --- aivopesua?  (olen kyllä aika otollista maaperää...)

********

Hra T on alkanut harjoittaa luovaa kirjoittamista. Tässä mestarin tyylinäyte.

Luovuutta voi Tuomaan mielestä käyttää kodinhoidossa laajemminkin, tänään hän järjesti keittiön laatikoiden sisukset uudestaan. Samalla minulle selvisi, mitä kaikkea voikaan laitta duploja lähes täynnä olevaan legolaatikkoon.


(Huom! Pyöränlampussa on valo päällä.)

Niin ei ollut suunniteltu, mutta niin kävi. Hyvin kävikin.

Kiitos, Marja!

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ, TIUKUNEN!

Onnittelut myös Pörrölle Kuukiveen, Huugolle ja Eikalle. Alli on mielessämme jokaisena syntymäpäivänä ja aika usein muulloinkin.

************

Synttäreitä on juhlittu leppoisissa merkeissä pikkasen herkutellenkin. Iltapäivällä käytiin Pyynikillä lenkillä uuden koirakaverin, Taisto 19 vk, kanssa. Taiston emäntä on Onnia ja Tiukua monet kerrat hoitanut Suvi. Taisto on kerrassaan ihana!!! <3 <3 <3

Olimme äitini ja Tuomaan kanssa kotimatkalla Varpaisjärveltä, missä vietimme ihanan tunnelmallista vuodenvaihdetta kynttilöiden valossa - sähkökatko kesti iltakahdeksasta seuraavaan iltapäivään.

Varpaisjärvellä oli ihanasti talvi. Talvi on se vuodenaika, jolloin maassa on lunta valkoisenaan ja ilman lämpötila laskee nollan alle. Talvella on mahdollista harrastaa talviurheilulajeja kuten hiihtoa, luistelua ja pulkkamäessä laskettelua. Talvella voi käydä myös lumisotaa ja rakentaa lumiukkoja ja -linnoja. Muun muassa. Lapsuudessani 1970- ja 80 -luvuilla talvea esiintyi myös silloisessa Hämeenläänissä, jopa Uudenmaanläänissä aina Helsinkiä myöten. Talvea tavattiin myös Turunläänissä- 2000-luvulla talven esiintymisalue on vetäytynyt vuosittain pohjoiseen, ja viime vuosina talven esiintymisalueen eteläraja on kulkenut siinä Kuopion liepeillä itäisessä Suomessa.

Kaipaan kovasti talvea ja toivon, että talvi palaisi entisille esiintymisalueilleen tänne eteläiseenkin Suomeen.

Alla pari esimerkkiä talvisista kuvista, joille tyypillistä ovat göötin mahaan asti ylettyvä lumipeite, lunta puiden oksilla sekä heikko valaistus metsän keskellä.

Talvisissa tunnelmissa Tiukukin huomasi kiintyneensä Onniin kaikkien näiden vuosien aikana. Onnin ilmeen voi tulkita jopa hieman vaivautuneeksi...

Talvea esiintyi myös Lapinlahdella, noin 20 km päässä Varpaisjärveltä. Siellä asuvat ystävämme Ihahhurjat. Kävimme tiistaina tervehdyskäynnillä pitkästä aikaa. Seuraavassa kuvia, joissa korostuu tunnelma, ei tekninen laatu.

Lyydia.

Metsäretkellä. Tuomas ei mitenkään voi istua pulkassa, joten hän käveli. Vaikka hirveästi väsyttikin. Kiitos Ellis kun kannoit osan matkaa!

Tässä kuva Pikkikoirasesta ja sen tädistä. Koska ne on niin saman näköiset.

No joo, on siinä Onnin korvat ja Ihana-Oiva pulkassa mutta oikeasti siinä on Xena ja Tiuku, jotka ovat ihan oikeasti hämmentävän samanlaiset! Jos Xenalla ei olisi häntää ja Tikkeliksella valjaita olisin voinut yhtä hyvin ottaa Sentun meille. Välillä ei tiennyt kumpi tuvan sohvalla kömpi kainaloon.

Takaisin Varpaisjärvelle. Talveen kuuluu naava. Jos joku ei nyt muista miltä naava näyttää niin tässä epätarkka näyte.

Talveen voi kuulua myös vierailu siskon ja sen tyttären ratsastustunnilla. Nämä kuvat kuuluvat niin ikään sarjaan "Tunnelma laatua tärkeämpää". Maneesissa ei ollut - yllätys yllätys - riittävästi valoa mun taskukameran mielestä. (huono maneesi.)

Kati ja Viini.

Rintintin ja Papi.

Tämä ei liity sitten talveen, mutta Varpaisjärveen yhtä kaikki joten esitellään tässä välissä ilman aasinsiltoja Tuomas, Elsa ja Alma. Tuomas on ihan rakastunut siskoni perheen kissoihin ja halusi koko ajan istumaan kissojen koppaan. Kauhean ihanat ja kärsivälliset kissat!

Ja tästä onkin hyvä siirtyä takaisin talviseen tunnelmointiin: vuoden 2008 viimeinen auringonlasku Varpaisjärvellä Jonsan kylässä.

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2009 KAIKILLE YSTÄVILLEMME!

Talvinen blogipohja Sadun Pohja Tekeleistä.

Eilen lähdimme tuohon lähimetsään kivalle kävelylle Tuiren ja Norjan Prinsessa Akikon kanssa. Tarkoitus oli rentoutua, antaa koirien temmeltää metsässä ja nauttia rauhallinen hetki arjen kiireiden keskellä. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Yhtäkkiä Onni ja Tiuku katosivat, eivätkä tulleet takaisin, vaikka miten huusin ja vislasin. Eikä Akikoakaan ollut enää missään. Sitten alkoi etäältä kuulua vimmattu haukku. Oi ei, taas joku onneton kulkija joutunut gööttien kohteeksi, oli ensimmäinen ajatukseni, kiireellä ihmispoloa pelastamaan! Ja ei kun ääntä kohti, kunnes totuus valkeni: göötit haukkuivat hirveä, Akiko piti siinä niille hiljaista seuraa. Missä kamera! Blääh, ei tietenkään mukana (joten siksikin kuva pelottomista, peräänantamattomista gööttisankareista), mutta Tuire meinasi että saahan kännykkäkameralla. Samassa huomasimme vasan ja totesimme että viisaampaa pysyä etäämmällä.

Hirmu homma oli saada koirat tulemaan luokse. Akiko tuli kyllä kiltisti, kiltti ja tottelevainen kun on - ja niin ihana <3<3<3! - Tiukukin ihme kyllä malttoi kesken hirvenhaukun hakea namin mutta muisti samassa, että velvollisuus kutsuu: göötin täytyy tehdä mitä göötin täytyy tehdä. Tällä kertaa haukkua hirveä.

Onni oli urhea, se yritti pysytellä hirven edessä ja haukkua sitä pysymään paikoillaan, mutta viisaan oloinen hivilehmä arvioi tilanteen nopeasti (kai se tiesi ettei kaupunkialueella saa ampua) ja lähti rauhallisesti etenemään jaloissaan louskuttavasta kirpusta huolimatta metsän uumeniin. Lopulta Onnikin luovutti. Loppulenkin Onni ja Tiuku tosin kulkivat flekseissä (tosi kivaa ihmiselle umpimetsässä...). Ottivat nääs koko ajan vainua enkä uskaltanut päästää uudestaan jahtiin. Kyllä ne jo osoittivat, että niissä asuu ihan oikea metsästäjäkin!

*********

Tänään ajoimme pitkästä aikaa Vihtiin Umaa ja hänen koiraperhettään tapaamaan. Mukaan lähtivät luonnollisesti tanssigöötit Onni ja Tiuku sekä Tuomas ja uutena vieraana äitini. Tilaisuus oli kerta kaikkiaan juhlallinen, olihan kyseessä Jännän (juniorivoittaja -01) jo toisen lapsen juniorivoittajatittelin juhliminen. Luluhan sai arvon viikko sitten. Se toinen on tietenkin Taikurimerlin, jonka voittoa (-05) juhlistettiin myöhemmin keväällä Cruftsin matkalla. Sinne pääsin mukaan täydellisen herrasmiehen privaattichauffeurina.

Tuomaalla on tapana löytää pian paras seura, tässä hän poseeraa äidin ja tyttären kanssa.

Taustalla hurmaava pala talon vanhaa ulkoseinää - tänäänhän tanssittiin myös ensimmäiset tanssit Uman uudessa salissa, joka on kuin unelma! (uutta oli myös ramppi, joka ilahdutti minut valtaisiin kehuihin asti: ennen oli niiiiiin hankala tulla Hanko-Hyvinkää -tieltä Porintielle, nyt ramppia pitkin pääsee laskettelemaan kuin vesiliukumäessä, sulavasti ja joutuisasti!)

Tuomashan tykkää myös palloista, ja Umalla väsymystä karkoitettiin jättimäisen pallon avulla. Koiriakin kiinnosti tietää, mitä Tuomas meinaa rusettikaappien luona - ne eivät arvanneet, että tärkeintä pienelle miehelle oli peili! Uma otti kuvan.

Paikalle saapuivat myös Lulun sisko Titta sekä Minna ja Tuuli perheen ihmisväestöä edustamaan sekä Erkku hurmaavien Eddie-labbiksen ja Luna-cockerin kanssa. Eddie (voi olla että kirjoitetaan Edi) on minulle vanha tuttu noin viiden vuoden takaa, jolloin kävin koirieni kanssa Erkun koulutuksessa. Erkku pelasti päiväni (joka ei kyllä pelastusta pahemmin kaivannut koska oli hyvä jo ennestään, mutta en keksinyt muutakaan sanontaa tähän) sanomalla: onpas Onni komea! Onko se ollut aina noin komea!

Joka tapauksessa.... Juotiin siinä Jaffaa ja herkuteltiin Minnan leipomalla, todella namilla kakulla sekä Erkun tuomilla karkeilla ja Uman tarjoamilla kekseillä ja suklailla. Kun masut olivat täynnä makeaa, oli aika ottaa pikku tanssit ja vihkiä sali käyttöön.

Onni aloitti esittämällä muutaman perusliikkeensä.Tuomaskin osallistui, ja Uma sai kivan kuvan kun perhe tanssii.

Sitten Tiuku pääsi näyttämään, miten tanssikoiraa voi kiinnostaa myös yleisö enemmän kuin tanssi - etenkin jos yleisön käsissä rapisee! Uma valppaana kameran kanssa.

Tittakin näytti suloiset tanssiliikkeensä, tässä hän pyörähtää todella hienosti.

(Huomaa häkkiin suljetun Tiukusen kateutta säihkivät silmät, saihan Titta maksaherkkua jokaisen pyörähdyksen päälle!)

Lopuksi Erkun Luna näytti, miten hienosti osaa kiertää pienen joulukuusen ympäri. Joulukuusen roolissa joulukuusta etevästi näytellyt lampunjalka.

Haluaisinpa nähdä enemmän cockereita koiratanssikehissä! (tähän mennessä en ole nähnyt yhtään, mutta rotu sopisi kyllä mainiosti lajia harrastamaan!) Harmin paikka ettei ikipirteästä Eddiestä tullut nyt yhtään kuvaa, en ilmeisesti ehtinyt. Eddie on varmasti käänteissään nopein tapaamani labradori.

Tuomas sai Umalta Tallinnan tuliaisena hurmaavan pipon, joka sopi pojalle päähän kuin nenä naamaan. (sarjassamme "ontuvat vertaukset") Eikö vain olekin ihana! Pipo päässä olikin kätevä harjoitella vaikutuksen tekoa tyttöhin, kohteena Tuuli. Uman onnistui tallentaa nämä harjoitukset jälkipolvien muistoksi. 

Kiitos Uma ja kaikki muutkin todella mukavasta päivästä! Huomenna vielä nautiskellaan suussasulavaa juustokakkua vähän niin kuin juhlien jälkimainingeissa, kun Maikku-kummi tulee käymään. Nami!

P.S. Joulupohjan on taiteillut Sadun Pohja Tekeleet.

... joka onkin muisto vain. :-/

Viikko sitten Varpaisjärvellä Onnikin pääsi maistamaan, haistamaan ja tuntemaan ensilunta, jota saatiin kotiinkin nilkkoja myöten pari päivää myöhemmin. Koirat (ja omistaja lapsineen) olivat taivaissa!

Nyt lumi on muisto vain... Mutta toivottavasti saadaan pian taas uutta!