tiistai, 4. joulukuu 2007
Enkelikoirat
Ensin Miina, sitten seuraavana päivänä Jutan Ronja, viime perjantaina naapurin 13-vuotias koira ja eilen Jeppe.
Jepen lähtö koskettaa kuin oman koiran, sillä Jeppe on hyvän ystäväni koira ja myös Miinan ihan ensimmäisiä koirakavereita. Jeppe oli maailman kultaisin - ja muhkeaturkkisin - lapinkoira, joka paransi kotoväkensä (ja meidän muidenkin) elämänlaatua 14 vuoden ajan.
Jeppe oli niin ihana koira, etten keksi sanoja ihanuuttansa kuvaamaan.
Voimia Jeppeä ikävöiville, ja hyvää matkaa, Jeppe.
Kuvassa Miina ja Jeppe syyskuussa. Tämä jäi viimeiseksi tapaamiseksi - sateenkaarisillan tällä puolella.
Loppuun vielä oodi kaikille vanhoille koirille eli katkelmia Tommy Tabermanin runosta.
Vanhoilla koirilla
on hallussaan
salaisia asiakirjoja.
Vanhat koirat tietävät tarkoin
milloin puut kuolevat, milloin
hullu peukalo painaa nappia
Vanhat koirat tietävät grammalleen
miten paljon ikävää
yhteen iltaan mahtuu, ja miksi
Vanhat koirat osaavat
ennustaa jokaisen kyynelen
ja suurinta salaisuuttaan
ne varjelevat tarkoin
alakuloisessa hännässään:
ne tietävät tarkoin
milloin on taas
vedenpaisumuksen aika.
Vanhat koirat
ovat raivostuttavia.
Vanhat koirat
tietävät ihmisten asioista
enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vain säälivästi.
Kommentit