Viime viikot ovat olleet vanhojen koirien lähtemisen aikaa.

Ensin Miina, sitten seuraavana päivänä Jutan Ronja, viime perjantaina naapurin 13-vuotias koira ja eilen Jeppe.

Jepen lähtö koskettaa kuin oman koiran, sillä Jeppe on hyvän ystäväni koira ja myös Miinan ihan ensimmäisiä koirakavereita. Jeppe oli maailman kultaisin - ja muhkeaturkkisin - lapinkoira, joka paransi kotoväkensä (ja meidän muidenkin) elämänlaatua 14 vuoden ajan.

Jeppe oli niin ihana koira, etten keksi sanoja ihanuuttansa kuvaamaan.

Voimia Jeppeä ikävöiville, ja hyvää matkaa, Jeppe.

Kuvassa Miina ja Jeppe syyskuussa. Tämä jäi viimeiseksi tapaamiseksi - sateenkaarisillan tällä puolella.
917285.jpg

Loppuun vielä oodi kaikille vanhoille koirille eli katkelmia Tommy Tabermanin runosta.

        Vanhoilla koirilla
         on hallussaan
       salaisia asiakirjoja.
Vanhat koirat tietävät tarkoin
 milloin puut kuolevat, milloin
  hullu peukalo painaa nappia
Vanhat koirat tietävät grammalleen
      miten paljon ikävää
  yhteen iltaan mahtuu, ja miksi

     Vanhat koirat osaavat
   ennustaa jokaisen kyynelen
    ja suurinta salaisuuttaan
      ne varjelevat tarkoin
    alakuloisessa hännässään:
       ne tietävät tarkoin
        milloin on taas
     vedenpaisumuksen aika.

         Vanhat koirat
      ovat raivostuttavia.
         Vanhat koirat
  tietävät ihmisten asioista
  enemmän kuin ihmiset itse.
   Eivätkä suostu puhumaan.
    Katsovat vain säälivästi.