Taas on kyselty vieläkö Onninmaassa henki pihisee: jo vain, vaikka meistä ei tällä hetkellä ole blogin päivittäjiksi! Selkäni reistaa taas oikein olan takaa, ja mun energia menee kivun sietämiseen - ja tietty hra T:n hyvinvoinnin takaamiseen oman puutteesta huolimatta.

Elämässä on sentään näitä valopilkkuja; tässä muutama kummitädin ottama kuva meidän viime vierailulta mökillä. Taisi olla joskus kolme viikkoa sitten.

Onnipöö.

Tikellys.

Hra T. Tämä kuva on mun suosikki. Voi joskus suurentua paperilla kehyksiin... :-)

 Kuvat: Maj-Len Påfs

Ja eilen sain tutustua ihan mielettömän ihanaan ja reippaaseen shibatyttö Akikoon, joka lennähti Norjasta Tuiren kotiin Iidesrantaan. Kaunis, eikö vain! Olen rakastunut!

 Kuva: Tuire Siikala

Akikon tarinaa voi seurata Tuikun Kippuranurkassa, jonne linkki tuolla sivussa.

Hra T osoitti eilen koiramiestaitonsa ja teki itseään Akikolle tykö karjalanpiirakan avulla. Tumppi tietää, että tie koirankin sydämeen käy vatsan kautta. Ehkä jonain päivänä Akiko suhtautuu Tumppiin yhtä varauksetta kuin Tiukunen nykyään. Alkuun ei olisi tullut kuuloonkaan heittäytyä mätipuoli ylöspäin pienen ihmisriiviön läsnäollessa, nyttemmin siitä on tullut jo tapa. Ja hra T:kin on oppinut, että koiria käsitellään hellästi, niitä ei tarvitse läimiä eikä edes päällä kävellä!

Lopulta vielä asennetta: entinen työkaverini Tiina lahjoitti minulle hienon huoneentaulun, joka päätyi eteiseen peilin ja ulko-oven väliin. Siitä on hyvä muistaa mitä ottaa vielä reppuun mukaan kun lähtee päivän töihin. :-)

P.S. Se voi sitten sattua myös minulle, vaikka ikiuskomuksen mukaan sellaista sattuu vain muille. TV nimittäin kärähti eilen aamulla! Onneksi oltiin kotona ja valppaina - en uskalla edes ajatella mitä olisi voinut sattua...