Nyt saattaa moni ihmetellä, mitä tekemistä alla olevalla kuvalla kreikkalais-länsigöötanmaalaisesta pystypainista on otsikon kanssa. Ei mitään, paitsi vähän uhostella pelottomien hirvikoirien luonteen lujuudella. Periksihän ei anneta!

2161852.jpg

Eilen lähdimme tuohon lähimetsään kivalle kävelylle Tuiren ja Norjan Prinsessa Akikon kanssa. Tarkoitus oli rentoutua, antaa koirien temmeltää metsässä ja nauttia rauhallinen hetki arjen kiireiden keskellä. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Yhtäkkiä Onni ja Tiuku katosivat, eivätkä tulleet takaisin, vaikka miten huusin ja vislasin. Eikä Akikoakaan ollut enää missään. Sitten alkoi etäältä kuulua vimmattu haukku. Oi ei, taas joku onneton kulkija joutunut gööttien kohteeksi, oli ensimmäinen ajatukseni, kiireellä ihmispoloa pelastamaan! Ja ei kun ääntä kohti, kunnes totuus valkeni: göötit haukkuivat hirveä, Akiko piti siinä niille hiljaista seuraa. Missä kamera! Blääh, ei tietenkään mukana (joten siksikin kuva pelottomista, peräänantamattomista gööttisankareista), mutta Tuire meinasi että saahan kännykkäkameralla. Samassa huomasimme vasan ja totesimme että viisaampaa pysyä etäämmällä.

Hirmu homma oli saada koirat tulemaan luokse. Akiko tuli kyllä kiltisti, kiltti ja tottelevainen kun on - ja niin ihana <3<3<3! - Tiukukin ihme kyllä malttoi kesken hirvenhaukun hakea namin mutta muisti samassa, että velvollisuus kutsuu: göötin täytyy tehdä mitä göötin täytyy tehdä. Tällä kertaa haukkua hirveä.

Onni oli urhea, se yritti pysytellä hirven edessä ja haukkua sitä pysymään paikoillaan, mutta viisaan oloinen hivilehmä arvioi tilanteen nopeasti (kai se tiesi ettei kaupunkialueella saa ampua) ja lähti rauhallisesti etenemään jaloissaan louskuttavasta kirpusta huolimatta metsän uumeniin. Lopulta Onnikin luovutti. Loppulenkin Onni ja Tiuku tosin kulkivat flekseissä (tosi kivaa ihmiselle umpimetsässä...). Ottivat nääs koko ajan vainua enkä uskaltanut päästää uudestaan jahtiin. Kyllä ne jo osoittivat, että niissä asuu ihan oikea metsästäjäkin!

*********

Tänään ajoimme pitkästä aikaa Vihtiin Umaa ja hänen koiraperhettään tapaamaan. Mukaan lähtivät luonnollisesti tanssigöötit Onni ja Tiuku sekä Tuomas ja uutena vieraana äitini. Tilaisuus oli kerta kaikkiaan juhlallinen, olihan kyseessä Jännän (juniorivoittaja -01) jo toisen lapsen juniorivoittajatittelin juhliminen. Luluhan sai arvon viikko sitten. Se toinen on tietenkin Taikurimerlin, jonka voittoa (-05) juhlistettiin myöhemmin keväällä Cruftsin matkalla. Sinne pääsin mukaan täydellisen herrasmiehen privaattichauffeurina.

Tuomaalla on tapana löytää pian paras seura, tässä hän poseeraa äidin ja tyttären kanssa.

2161813.jpg

Taustalla hurmaava pala talon vanhaa ulkoseinää - tänäänhän tanssittiin myös ensimmäiset tanssit Uman uudessa salissa, joka on kuin unelma! (uutta oli myös ramppi, joka ilahdutti minut valtaisiin kehuihin asti: ennen oli niiiiiin hankala tulla Hanko-Hyvinkää -tieltä Porintielle, nyt ramppia pitkin pääsee laskettelemaan kuin vesiliukumäessä, sulavasti ja joutuisasti!)

Tuomashan tykkää myös palloista, ja Umalla väsymystä karkoitettiin jättimäisen pallon avulla. Koiriakin kiinnosti tietää, mitä Tuomas meinaa rusettikaappien luona - ne eivät arvanneet, että tärkeintä pienelle miehelle oli peili! Uma otti kuvan.

2162329.jpg

Paikalle saapuivat myös Lulun sisko Titta sekä Minna ja Tuuli perheen ihmisväestöä edustamaan sekä Erkku hurmaavien Eddie-labbiksen ja Luna-cockerin kanssa. Eddie (voi olla että kirjoitetaan Edi) on minulle vanha tuttu noin viiden vuoden takaa, jolloin kävin koirieni kanssa Erkun koulutuksessa. Erkku pelasti päiväni (joka ei kyllä pelastusta pahemmin kaivannut koska oli hyvä jo ennestään, mutta en keksinyt muutakaan sanontaa tähän) sanomalla: onpas Onni komea! Onko se ollut aina noin komea!

Joka tapauksessa.... Juotiin siinä Jaffaa ja herkuteltiin Minnan leipomalla, todella namilla kakulla sekä Erkun tuomilla karkeilla ja Uman tarjoamilla kekseillä ja suklailla. Kun masut olivat täynnä makeaa, oli aika ottaa pikku tanssit ja vihkiä sali käyttöön.

Onni aloitti esittämällä muutaman perusliikkeensä.Tuomaskin osallistui, ja Uma sai kivan kuvan kun perhe tanssii.

2162333.jpg

Sitten Tiuku pääsi näyttämään, miten tanssikoiraa voi kiinnostaa myös yleisö enemmän kuin tanssi - etenkin jos yleisön käsissä rapisee! Uma valppaana kameran kanssa.

2162322.jpg

Tittakin näytti suloiset tanssiliikkeensä, tässä hän pyörähtää todella hienosti.

2161811.jpg 

(Huomaa häkkiin suljetun Tiukusen kateutta säihkivät silmät, saihan Titta maksaherkkua jokaisen pyörähdyksen päälle!)

Lopuksi Erkun Luna näytti, miten hienosti osaa kiertää pienen joulukuusen ympäri. Joulukuusen roolissa joulukuusta etevästi näytellyt lampunjalka.

2161791.jpg

Haluaisinpa nähdä enemmän cockereita koiratanssikehissä! (tähän mennessä en ole nähnyt yhtään, mutta rotu sopisi kyllä mainiosti lajia harrastamaan!) Harmin paikka ettei ikipirteästä Eddiestä tullut nyt yhtään kuvaa, en ilmeisesti ehtinyt. Eddie on varmasti käänteissään nopein tapaamani labradori.

Tuomas sai Umalta Tallinnan tuliaisena hurmaavan pipon, joka sopi pojalle päähän kuin nenä naamaan. (sarjassamme "ontuvat vertaukset") Eikö vain olekin ihana! Pipo päässä olikin kätevä harjoitella vaikutuksen tekoa tyttöhin, kohteena Tuuli. Uman onnistui tallentaa nämä harjoitukset jälkipolvien muistoksi. 

2161803.jpg

Kiitos Uma ja kaikki muutkin todella mukavasta päivästä! Huomenna vielä nautiskellaan suussasulavaa juustokakkua vähän niin kuin juhlien jälkimainingeissa, kun Maikku-kummi tulee käymään. Nami!

P.S. Joulupohjan on taiteillut Sadun Pohja Tekeleet.