Nyt kun on oikein vauhtiin päästy, niin mehän tosissamme treenataan!

No, Tiuku onkin ilmoitettu uuteen debyyttiin. Senkin vuoksi on taas ryhdistäydyttävä. Ja Miina treenaa siltä varalta, että pääsisimmekin lähtemään Ouluun... Onni treenaa vaan treenaamisen ilosta - toistaiseksi ei koitoksia tiedossa hänelle.

Keskiviikkona meillä oli treenikaverina Liisa ja Chili sekä Anne ja Toivo. Toivo on bordercollie, pikkasen jo pidemmälle ehtinyt näissä tottishommissa.Hän kisaa siellä minne mekin yritämme, siis EVLissä.

Chilin treenatessa perusesentoa ja liikkeestä maahan menoa (Anne toimi apunaksuttelijana) Tiuku harjoitteli paikallaan makuuta häirittynä. Oltiin Hervannassa suht vilkkaalla kävelyalueella, vieressä oli lasten pulkkamäki (ahkerassa käytössä) ja ihmisiä sekä koiria kulki ohitsemme tasaiseen tahtiin. Ja silloin kun ei kulkenut, Anne kiersi Tiukun takana rapistellen pussia. Ihan hyvin meni! Mun piti ottaa kolme noin kolmen minuutin makuuta. Ekassa makuussa Tike nousi, mutta sittemmin vai makasi häiriöistä huolimatta. Olin siis liian kaukana siinä ekassa, eli kriteeri liian korkea häiriöön nähden. Toinen makuu meni hienosti, kolmaskin - joka venyi sitten 4,5-minuuttiseksi meidän unohduttua sanalle keskenämme. Ei se mitään, Tiuku vain makoili ja kaikki ok.

Pienen tauon jälkeen Tiuku harjoitteli vielä seuruuta. Anne naksutteli. Ongelmana ei tällä kertaa niinkään jätättäminen, mitä Tikkelis on harrastanut, vaan sivusuuntainen seilaaminen. Muutama noin kahdeksan naksun seuruu tehtiin, ja koira paransi loppua kohden. Hyvä Tike!

Onnin kanssa oli ihan riittävästi työtä, kun pari kertaa ohitsemme meni _todella vaarallisia_ koiria. Kun ukko rauhoittui, tein pari tokojuttua kertauksen vuoksi (ja koska ovat helppoja - pulkkamäessä tässä vaiheessa jo koululuokallinen mukuloita!), Anne toimi liikkeenohjaajana. Luoksetulo oli ihan jees. Onni tuli pikkasen hitaahkosti ja aavistuksen vinoon, mutta mielestäni ihan riittävän hyvä. Liikkeestä maahan meno oli hidas, mutta muuten ok, ja liikkeestä seisomiseen oli tullut takaisin vanhaa tuttua teputtamista ennen seisomista. Ja oiran luokse paluussa keskeytin liikkeen hyvissä ajoin, koska Onni näytti siltä ettei kuitenkaan pysy seisomassa loppuun asti. Tätä pitää työstää, on kadonnut jonnekin (jäi varmaan Riihimäkeen!) tuo liikkeestä seisomisen loppuhuipennus!

Miinan kanssa tehtiin vaihteeksi ilman musaa, koska mun cd-soitin jäi taas kerran kotiin. Yritin siinä aluksi meidän tulevaa koregrafiaa, mutta Miinalla oli taas niin hauskaa, että tyydyin treenaamaan yksittäisiä liikkeitä. Meidän on treenattava enemmän Miinan keskittymistä. Se kun innostuu, se alkaa sählätä ja tarjoaa koko repertuaarin yhteen syssyyn. Varsin ei-toivottua... ;-)

Ensi keskiviikkona jatketaan taas samalla porukalla, tässä välissä pitäisi sitten taas muistaa treenata itsekseen. Tiukulla on se nouto edelleen hyvin kesken, samoin ruutu, joten työtä kyllä piisaa. Ja Onnin hieno koiratanssiliike, josta kerroin ihan ekoissa vuodatuksissani, on myös hyvin kesken vielä. Eikä Miinan koreografia ole vielä lähelläkään valmista, joten jos lähden SM-kisoihin, on vielä tosi paljon tekemistä ja aikaakin vain pari vaivaista viikkoa! Mihin ihmeeseen aika nykyään oikein hukkuu?!