Saatiin tänään lähetys Ihahhurjilta - SUURKIITOS! Paketin sisältö piristi huimasti päivääni, johon kuului opiskelua yliopistolla mahataudin jälkeen vatsa- ja päänsärkyisenä. Ihanaa kun on ystäviä, jotka tietävät juuri tarkalleen, milloin ylläri on tarpeen!

Tällaiset siellä oli: ihana ilontuoja ja mahtava kortti, jonka aihe koskettaa meitä onninmaalaisia...

Lähetyksestä innostuneena päätin viimein päivittää myös muita tammikuun kuulumisia, joten seuraavassa paljon kuvia.

Uma vinkkasi kuun alkupuolella, että Tumpin kuva on uudessa Koirat-lehdessä. Siellähän se, sivulla 73! Uma teki lehteen jutun viime kesän maailmanvoittajanäyttelystä, ja Tumppi pääsi poseeraamaan kahden voittajakoiran kanssa: eurasierien juniori- ja veteraanivoittajat Suomesta!

Sitten täällä on tuomasteltu muutenkin. Aika tuoreena vuosijayhdeksänkuisen äitinä en voi kuin kulkea kamera kädessä ihmettelemässä, mitä kaikkea tuon ikäisen naperon mieleen tuleekaan. Luulin aina, ettei ne noin pieninä vielä mitään osaa, mutta huhhahhei ja maitoa pullo tää poika on täynnä ideoita ja voimaa toteuttaa niitä! Minä vain katson ja opin lisää hurmaavasta persoonasta, joka kasvaa hyvää vauhtia tuossa pienessä ihmisessä.

Papan tekemä leluvaunu on ahkerassa käytössä, ja useimmiten siinä kuljetetaan VIP-leluja. Ankka matkustaa jostain syystä joka kerta yksiössä, liekö niin tärkeä että vaatii ykkösluokan paikan.

Meillä ei vaadita smokkia illalliselle - sen voi nauttia vaikka toppakengät jalassa hiekkaämpäristä body rempseästi housujen päällä.

Hei beibe tuu tänne ja saat ikimuistoisen illan sanoo hra T eikä yhtään arvaa miten paljon mua naurattaa meneillä oleva touhu: lelujen pesu potassa.

Äitiinsä poika tulee sen verran ainakin että tykkää kirjoista - ja myös lukea niitä. Ja kun meillä on yhtäkkiä hiljaista, syy löytyy kirjoista:

Todellakaan ei ole omena kauas puusta pudonnut, poika haluaa lukea myös iltaisin sängyssä ennen kuin nukahtaa. Kuvassa on vielä tuo tuttikin, joka sittemmin on poistunut käytöstä kokonaan. Viikko ja yksi päivä on nyt oltu kokonaan ilman! Pelkäsin kovasti, mikä huuto tulee kun Maomas Tuttila luopuu tuteistaan (yksi suussa, kaksi käsissä), mutta suotta huolin: pari kertaa Tumppi itkeskeli tutin perään ja sitten unohti koko homman.

Ja kuin rusinaksi pullaan Tuomas päätti tänään yllättää äitinsä täysin. Hän oli ihan itsenäisesti ottanut hedelmäkorista mandariinin, ja ehtiessäni keittiöön hän istui tuolilla mandariiniansa kuorimassa. No hei annas äiti vähän auttaa, ethän sinä vielä tuollaista osaa sanoi äiti ilmeisen tietämättömänä lapsensa taidoista. Kas siinä se kuori ja söi mandariinin ihmettelevän äitinsä silmien alla!

Gööteille tarjottiin tällä kertaa vain lämmintä kättä - yleensä niille riittää aina edes ihan pieni murunen. Kai itse hankittu ja kuorittu ruoka vaan maistuu niin paljon paremmalta!

Appropos itsehankittu ruoka... Ruoan hinnan noususta huolestuneena ajattelin ryhtyä omavaraisemmaksi. Ekoihin säästötoimenpiteisiin kuuluu kotitekoisen jogurtin valmistus, lehdessä kun oli ohje ja netistä löytyi vielä parempi. Rouva Mattila proudly presents: tosi herkku omatekoinen jogurtti! Paljon parempaa kuin kaupan vastaava - niin pehmeää, niin namia!

Omavaraisuusohjelmaan kuuluu myös leivän leipominen itse ja viilin valmistus kotona, mistä onkin aiempaa kokemusta. Meidän superherkut, vihreät viinirypäleet tuskin kuuluvat koskaan tämän ohjelman piiriin, joten jotain täytyy vielä ostaa kaupastakin.