Perjantaina hra T meni Kangasalle isovanhempia viihdyttämään, ja minä pakkasin autoon Onnin ja Tiken. Valkeakoskelta haimme kyytiin vielä Pepin (Umanoma Hopsulaheisula), ja matka jatkui Vihtiin. Oli viisaampi öitsiä siellä kuin lähteä lauantaiaamuna herättämään Pepin isäntäväkeä ennen aamukuutta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lauantaina lähdimme matkaan hyvissä ajoin, ja olimmekin näyttelypaikalla Ridasjärven ampumaurheilukeskuksessa esimerkillisesti tunti ennen arvostelun alkua. Jännitystä elämästä ei pidä puuttuman, joten ei tälläkään kertaa. Kun olimme saaneet leirin valmiiksi ja lähdin viemään autoa ja Onni parkkiin, kävikin niin että pissatettuani Onnin pamautin auton ovet kiinni ja kuinkas ollakaan  - auton avain oli pudonnut taskusta takakontin puolelle!

Onneksi olin Onnia varten jättänyt takaikkunat raolleen, ja neuvokkaat järjestysmiehet auttoivat naista hädässä: kolmen miehen voimin takaovi saatiin auki ja avaimet takaisin taskuun. Iso kiitos heille avusta!

 

Sisko ja sen sisko.

 

Näyttelypaikalle oli tullut 15 gööttiä ja monta tuttua, vanhaa ja uutta. Erityisen mukavaa oli tavata pitkästä aikaa Tiukusen pikkusisko Pipsa (Nallenevan Iso Musta Koira) sekä uutena tuttavuutena Santra (Calavan Bettina), joka on Onnin sisko Fridan tytär. Onnihan ei sitten jäänyt autoon, joka auringon yllätettyä näyttelyväen kuumeni saunaksi vain vartissa. Niinpä Onni pääsi hieromaan tuttavuutta Santran kanssa, jota tällainen tilaisuus ei oikein kyllä jaksanut kauheasti innostaa. Ei se Onnia haitannut, se teki neitokaisen vastarinnasta ja kylmäkiskoisuudesta huolimatta itseään tykö moitteettomasti!

 

 

(Santrasta lisähuomio: nyt juuri katsoin luettelosta isänsä - on meillä aikana ennen Tikkelistä paljon majailleen ihanan Kettil-herran veli,Antimos Pekka Töpöhäntä! Ilmankos Santra tuntuikin heti niin joukkoon sopivalta - vaikkei tosin ehkä omasta mielestään. Mutta eihän se itse ollut silloin vielä edes olemassa, kun Onni opetti - itsekin pentu silloin vielä - pikkuruista Kettil-setää gööttileikkien saloihin!)

 

Tiukun luottohandleri Maija ei sitten päässytkään paikalle, joten jouduin itse kehään. Siihen nähden Tiuku sijoittui todella hienosti, oli toiseksi kaunein narttu. Kotiintuomisiksi saimme kuitenkin sen katkerimman kalkin: vara-sertin. Tämä on nyt järjestyksessä viides. Niin se vaan on, että mieluummin vaikka reilusti sinisellä ulos mutta ei vara-sertiä! AAAAARRRGGH!

(helpotti)

Serti meni kyllä ihan oikeaan osoitteeseen, sen sai Maijan oma koira Wilma, jonka esittäjää Millaa jännitti niin paljon, ettei hän meinannut ymmärtää voittaneensa. On aina ilo nähdä, kun joku riemastuu sertistä niin suunnattomasti!

Onnea Maija, Milla ja Wilma vielä kerran!!!

(en sittenkään hirtä Maijaa joten tervetuloa vaan Tampereelle! :-D)

 

Tike on kyllä ihana esittää (paikallaanseisontaosuudet nimittäin). Siitä on tullut ihan professionaali! Uman ottama kuva siitä todisteeksi.

(kauhean nätti ja suloinen, onhan se!)

 

Tiken arvostelu vielä välipalaksi ennen kuin lähdetään etukäteisjuhlimaan Lulun, Pepin ja Titan yksivuotispäivää, joka oli tänään. Tässä siis Riitta Lahtovaaran lausuma Tiukusta (alkuperäiset lyhennykset säilytetty):

 

Erinom. tyypp. oleva, feminiin. mittasuht. oikea narttu. Oikealinjainen pää, jonka kuono voisi olla täytt. Kauniit silmät, hyvät korvat, vahva runko, luustoltaan riittävät, niukahkot mutta tasap. kulm. raajat. Oikea karvan laatu. Liikkuu joustavasti, mutta taka-askel voisi olla pidempi. Luonne OK. Erinom. esiintyjä.

 

Tässä välissä viimeistään onkin sitten hyvä esitellä omassa autossa näyttelyyn saapuneet kaverit: Uma, Julle ja Titta.

 

Näyttelyn päälle käytiin syömässä, ja sitten ajeltiin takaisin Vihtiin, missä paikalle oli tilattu myös Titta perheineen. Äiti Minna ja tytöt Inka ja Tuuli toivat Tiukulle ja Onnille tuliaisiakin, ihania käsin leivottuja koirankeksejä!

 

Ensin annettiin Jännän tavata kaikki lapsensa, sitten otettiin perhepotretti tyttöjen kanssa. Tässä se varsinainen potretti on jo otettu, sitä voi käydä katsomassa Umanomien omassa blogissa! Vaalea Tuuli on kuin ilmetty Inger Nilsson - letit vaan ja Pepin paluu olisi totta! Tummempi tyttö onkin

kaimani - niitä ei ihan joka päivä tulekaan vastaan!  

 

 

Onnin ja Tiukun vuoro tuli, kun Jännä ja pojat pantiin sisälle. Ei liikaa poikia kerralla on ihan viisas periaate, varsinkin jos paikalla on superhurmuri Onni. Käden käänteessä hän oli koonnut ympärilleen varsinaisen neitsythaaremin, etenkin Tittaan puri Onnin viaton (ainakin näennäisen), poikamainen charmi. Titta Onnin vasemmalla puolella, Peppi takana ja Lulu on tuo harmaa tyttö.

 

Eikä aikaakaan kun Onni vei tyttöjä ympäri pihaa!

 

Ja sitten Onni alkoi kaivaa ja tytöt ihmetteli vieressä...

 

kunnes Tittakin kokeili poskea kuoppaa vasten - ehkä ihan vaan Onnin mieliksi! Tai sitten ne vaan on niin samalla aaltopituudella! :-)

 

Samaan aikaan toisaalla Tike kertoi Lululle parhaat jutut - muun muassa mistä kohtaa aitaa pääsee helpoiten yli...

 

kunnes Tiukuakin alkoi leikityttää. Sitä tapahtuukin sen verran harvoin, että pitää ehdottomasti laittaa kuva tähän! Tike nähkääs on enempi sellainen poliisityyppi, joka - silloin kun ei etsi ruokaa - vahtii ettei kukaan vaan leiki ja riehu. Onnikin näyttää hieman ihmeissään katselevan Tikkeliksen touhua.

 

Leikkien päälle vietettiin hetki ruohostaen - eikö olekin vihreää!

 

Ja lopuksi vielä maalaispotretti omppupuun alla. Tuo puu olikin merkittävässä osassa, sillä Onni kun keksi alkaa hakea omenia, tuli leikkiin ihan erilainen säväys! Istumassa vasemmalta Tike, Onni ja Peppi, mangusteina Titta ja Lulu.

 

Kiitos kaunis kaikille viikonlopun onnistumiseen osallistuneille, meillä oli todella kivaa - otetaan uusiksi taas kun liikutaan Umalla päin!

Ja kiitos Päivi, kun Tike sai lainata teidän Onnin häkkiä! :-)