Tästä se lähti. Tumppelströmkin suostui pitämään hattua päässään juuri sen aikaa, että sain otettua kuvan. Sitten hattu lensi milloin vasemmalle, milloin oikealle, kunnes keräsin sen talteen.
Metsä oli valkoisenaan vuokkoja. Joitain sinisiäkin paikoittain, mutta siristellen näki vain valkoista.
Sitten kun oltiin kävelty melkein tunti, Anu ja Rita-hoffi saapuivat paikalle ja aloimme treenata. Sitä vartenhan paikalle oli hankkiuduttu. Anu teki jäljen Ritalle, ja minä Onnille ja Tiukulle. Onnin jälkipaikkaa etsiskellessä törmättiin aika hienoon luontotaiteeseen. Kaatuneen puolen oksat olivat pisimmillään varmasti yli kolme metriä pitkät, puu oli huima näky! Mille kamera ei luonnollisesti tee oikeutta.
Tiuku ajoi ensimmäistä kertaa sellaista jälkeä, jota ei ollut vedetty makkaralla tai verellä, vaan ihan vain kävelin sen metsään. Eihän siitä mitään meinannut tullakaan, kun olin laittanut jäljen aloituksen parin metrin päähän rastaan raadosta, ja muutenkin pitkin matkaa houkuttelevammin tuoksuivat erinäiset elintarvikepakkaukset ja läjät siellä sun täällä. Kyllä retkeilijöillä riittää metsään hukattavaa - ihan vaikka vain kilometrin päässä asutuksesta!
Onni ajoi oman jälkensä asiantuntevasti ja innoissaan. Se onkin tehnyt tällaista jälkeä jo monta kertaa! Kilpailevaa jälkeä metsään jätti rusakko, joka kiusasi minua jättäytymällä vaikka ihan nähtäväksikin. Onneksi Onni on niin ammattilainen jo, ettei nostanut nenää maasta ja huomannut mokomaa vemmelsäärtä, ja vaaleanpunainen tumppu jäljen lopussa yhytettiin ja palkaksi riittivät namit minun taskusta.
Rita ajoi oman jälkensä jo ennen Onnia ja Tiukua, jotka olivat alkupalaksi ehtineet nauttia myös vähän koiratanssiliikkeitä. Ajankuluksi jälkien vanhenemista odotellessa. :-)
Palatessamme autoille Onnin jäljeltä törmäsimme Stiinaan sekä gööttipoikiin Topiin ja Limppuun. Stiinan kouluttavan käden ja rauhallisen otteen avulla saimme gööttinelikon yhteispotrettiin.
Sitten sanoimme Stiinan poppoolle heit ja teimme vielä pikkuisen lenkin Anun ja Ritan kanssa. Onnilla riittää touhua vesialueiden valvomisessa. Onnihan omistaa kaikki maailman vesialueet, eikä niitä saa toiset käyttää - no ehkä joskus Onnin luvalla. Rita ei aina lupaa kysy, ja sekös Onnia kismittää! Ei meinaa millään pysyä perässä...
Tiuku sen sijaan on lunastanut jo elinikäisen oikeuden käyttää Onnin vesialueita virkistäytymiseen, ja Onni tyytyy vain hieman motkottamaan. Sen mielestä lupa tulisi kuitenkin kysyä aina erikseen.
Ja sitten kun koirat olivat juoneet pahimpaan janoonsa jatkoimme matkaa. Fleksi ja kolme koiraa sekä vaunut - yhdistelmä josta tulee mieleen pitsinnypläys. Kas näin syntyy solmu, ja solmu syntyy näin, näin syntyy solmu ja solmu syntyy näin! (melodia Täti Moonikasta)
* * * * *
Ja loppuun vielä kuva, joka otettiin aiemmin päivällä: Tuomaan ensikosketus nurmikkoon. Kyllä siinä oli ihmettelemistä!
(Umalle tiedoksi, että koneelle on parempi pääsy, kun isäntä on toisella puolella maapalloa! :-) )
Kommentit