eli gööttipäivillä 7.6.2008.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viikko sitten ajelin koirien kanssa Hauholle gööttiyhdistyksen kesäpäiville. Päivät pidettiin Hauhovissa, joka onkin todella upea paikka, oikea koiraleirinjärjestäjän unelma! On metsää, on hiekkakenttä agility- ja tokoesteineen, on ruohokenttää pk-tarpeisiin, on luonnetestisysteemit ja kaikki. Olin lupautunut pitämään koiratanssikoulutusta, ja samalla reissulla Tiuku luonnetestattiin. Päivä oli kaikin puolin onnistunut lukuun ottamatta Onnin ja minun koiratanssiesitystä. Kisoissahan ei ole toisia koiria kehän reunalla, nyt oli iso ruohokenttä, jonka reunalla toistakymmentä gööttiä. Arvaahan sen, ettei Onni pysty tanssimaan kun sen pitää käydä moikkaamassa kavereita!

 

Todisteaineistoa...

kuva Oili Helenius

 

”Esityksemme” jälkeen näytin Tiukusen kanssa yksittäisiä temppuja, ja sitten yleisö sai kokeillä omien koiriensa kanssa. Gööteistä löytyy aikamoisia parkettien partaveitsiä – toivottavasti innostus kantaa aina harrastukseksi saakka!

 

Koiratanssin jälkeen Grönholmin Janna ystävineen tuli pitämään hakukoulutusta. Janna on itse mukana hälytysryhmässä Elli-gööttinsä kanssa ja vetää hakuryhmiä. Onni sai hakea kolme maalimiestä, ja suoritti tehtävänsä Onnimaisen taitavasti.

 

Tiukun luonne testattiin myöhemmin iltapäivällä. Tuomareina mukavat Sami Heikkilä ja Jorma Lankinen. Odotettavissa oli häiriöihin aika rauhallisesti suhtautuva koira, mutta että Tiuku on sellaisen viilipytty, yllätti monen katsojan. Käydään läpi Tiukusen testi kohta kohdalta, koska niin moni on sitä kysynyt.

 

Alkuhaastattelussa.

kuva Oili Helenius

 

Tässä ensin koe:

Koe aloitettiin haastattelulla, jonka aikana Tiukunen vain seisoskeli muina miehinä ja tarkkaili ympäristöään. Haastattelussa kartoitettiin koiran kotioloja (esim. onko muita koiria, mitä harrastaa jne.). Haastattelun yhteydessä testattiin Tiukun luoksepäästävyys. Koska tuomarit miehiä, oli odotettavissa pidättyväisyyttä, ja olin heille kertonutkin jo, että Tiuku suhtautuu miehiin pidättyväisesti. (ehkä Sasu-äiti on opastanut tytärtään, että vieraiden miesten kanssa ei saa olla liian tuttavallinen.) Haastattelun jälkeen Tiukun piti alkaa reuhtoa kepin kanssa, joka oli tuomarilla. No, sehän nyt oli tiedossa jo etukäteen, ettei Tiuku-ballerina leiki mitään taisteluleikkejä. Sain sen lopulta kiinnostumaan köydenpätkästä niin paljon, että kävi haistamassa sitä kerran.

 

Sitten tuli kelkan vuoro. Kelkka on rämisevä esine, jossa on ihmisen hahmo kyydissä. Tiuku oli kiinnostunut läheisessä mättäässä olevista jäniksenpapanoista eikä juurikaan huomannut koko kelkkaa. Sitten se ihmetteli tosissaan, miksi minä nyt teen mokomastakin kelkasta niin suuren numeron, minun kun piti mennä Tiukun kanssa kelkan luo ja katsoa, miten se reagoi äskeiseen kauhuun. (tässä vaiheessa alkoi jo naurattaa)

 

Kelkan jälkeen kohtasimme äkkikauhun, eli kävelin Tiukun kanssa eteenpäin, ja ihan yhtäkkiä eteemme nousi ihmishahmoinen kangas. Tässä kokeessa koira piti ohjata välittömästä pois pelästyksen aiheuttaneesta hahmosta (Tiuku ei kylläkään pelästynyt) ja sitten palata takaisin tutustumaan hahmoon. Tiuku tuli muina miehinä mun kanssa hahmon ohi -  eihän se voinut pelätä sitä, koska ei ollut lainkaan pelästynyt. J

 

Hahmon jälkeen tulikin sitten tynnyri. Koiran takaa lasketaan rymisevä, kivillä täytetty peltitynnyri. Taas sama juttu, Tiuku ei juuri korvaansa lotkauttanut.

 

Mutta sitten tuli ensimmäinen uhkatehtävä. Kävelin Tiukun kanssa eteenpäin, ja toinen tuomareista tulee yhtäkkiä nurkan takaa ja alkaa uhata minua kepillä. Suuri vahtikoirani Tiuku alkoi hyvissä ajoin murista, mutta katsoi paremmaksi hoitaa homma minun selkäni takaa. Se siis pelkäsi minua uhkaavaa miestä. Tosi turvallinen kaveri! J

 

Tämän jälkeen siirryttiin pimeään huoneeseen. Koiralle tehdään selväksi, että minä olen siellä, sitten se lasketaan huoneeseen ja sen tehtävä on etsiä minut. No, Tiuku totesi aika pian että jaahas, mamma istuu tuossa tuolilla, mutta hetkinen, täällähän on jotain hiirenhajua, taidanpa kurkata tuonne hyllyn alle... (pimeähuoneena toimi kellari)

 

Viimeinen koe ennen laukauksia oli Tiukulle kaikkein vaikein. Se jätettiin yksin seinässä olevaa ketjuun, ja tuomari tuli kohti kepillä uhaten. Tiukulta meni kaikki rohkeus ja maa sortui jalkojen alta. Sen rohkeus kantaa vain niin kauan kun minä olen läsnä. Sinänsä liikuttavaa... J

 

Laukauksista tuomarit sanoivat: kyllähän me molemmat huomattiin että sillä taisi vähän korva heilahtaa.

 

Tuollainen on siis koe, ja tässä pisteet:

Toimintakyky: -1, pieni. Tämän Tikkelis taisi saada pimeästä huoneesta. J

Terävyys: +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1, pieni

Taisteluhalu: -2, riittämätön

Hermorakenne: +1, hieman rauhaton

Temperamentti: -1b, hieman välinpitämätön

Kovuus: +3, kohtuullisen kova

Luoksepäästävyys: +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen

Laukauspelottomuus: +++, laukausvarma

 

Testihän on alun perin suunniteltu Ruotsin armeijan tarpeisiin, mutta sitä on vähän matkan varrella muuteltu. Tiukun pisteet, 43, aiheuttivat hylkäyksen (hyväksytyn raja 75!), mutta sehän on selvä, ettei Tiukusta olisi sota- tai poliisikoiraksi. J

Toisaalta Tiuku on ihanan luotettava koira täällä kaupunkioloissa: se ei turhia hötkyile! Tuomareiden mukaan Tiuku on aika itseriittoinen koira, ja sellaista on vaikea kouluttaa. Totta. Tiuku oppii kyllä nopeasti uusia juttuja, mutta auta armias kun niitä pitäisi tehdä monta kertaa ja pitkäkestoisesti! Lisäksi uskoivat Tiukun olevan hyvin dominoiva, mutta käsite pitäisi määrittää tarkasti ennen kuin allekirjoitan tuon. Mielestäni Tiuku on sellainen, joka tekee vain, mikä sille kannattaa ja minkä kautta se saa tarvitsemansa. Jos ei tarvitse mitään, niin miksi vaivautua! J

Testissä taisikin Tiukusen mielestä olla ihan vääränlaiset ärsykkeet: ei yhtään jänistä, oravaa, hevosta, naapurin kissaa tai edes varista! Kyllä Tiuku meinaan toimii jos on aihetta. J

 

Jos ketä kiinnostaa, niin täältä voi lukea lisää luonnetestistä.

 

Jos Tiuku ei yllättänyt, niin Onni kyllä! Se oli autossa aivan hiljaa, vaikka ympärillä haukkui monta gööttiä. Tässä kuvia todisteeksi Onnin uudesta, hillitymmästä käytöksestä. Kuvat on otettu kauempaa zoomilla, koirat eivät siis ole käskyn alla. Jos niitä nyt käskyn alle saakaan... J

 

 

(Tiuku on valpas, huomasi heti että vakoilen!)

 

Onni tapasi myös Eetu-veljen tyttären Netan, joka kävi myös luonnetestissä. Testissä kävi myös Onnin puoliveli, mutta en ehtinyt sanalle saatika ottamaan kuvia. Olisi kyllä pitänyt.

 

Setä ja sen veljentytär.

 

Meillä oli kiva päivä, jonka kruunasi se, että Maija tuli meille yöksi. Kävimme uittamassa koirat illalla ja päälle herkuttelimme mehevällä kanalla ja raikkaalla salaatilla. Kesäpäivät jatkuivat vielä sunnuntaina, mutta me olimme silloin kotona istuttamassa kukkia.

 

Kiitos gööttiyhdistys, ja etenkin Maija, kivojen kesäpäivien järjestämisestä!