Käytiinpä tässä alkuviikosta Varpaisjärvellä sukuloimassa. Matkaan lähtivät myös äitini ja hänen koiransa Arre. Ei kai ole ihan tavallista, että siskoni taloa vahtii kuusi koiraa, ja ennen reissua joitain epäilyksiäkin moisen onnistumisesta oli esitetty. Mutta hienosti kaikki meni!

Eikä vaatinut edes hirmuisia järjestelyjä saada koirat sopimaan. Lähtökohtahan on se, että Miina pelkää Arrea kuollakseen (ei Arresta johtuvasta syystä tosin!), myös Katin Ellillä on jotain Arre-pelkoa. Mutta näinhän se meni:

Tässä wannabeschäfer Arre, ikää ainakin 12 vuotta. Arre loikoili autotallin takana metsän reunassa.

Ja tässä Miina, joka pysyy pihassa kuin pihassa. Koska Arre oli metsänreunassa, Miina pysytteli talon etupuolella.

Ja tarhaan Ellin ja Leevin seuraksi menivät Onni ja Tiuku, joka yrittää ilmeisesti maastoutua näkymättömäksi.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, ja kävin myös tapaamassa hurmaavaa ihanaa Arttu-pentua! Arttu on norjanharmaan ja suomenpystykorvan sekoitus, ja niin iiiiiihana! Hyvä etten laittanut taskuun lähteissäni.

Kuten asiaan kuuluu, tässä kuva myös Artusta. Arttu on tosin melko liikkuvainen...

Kiitos Kati ja Leo, oli tosi kiva taas käydä!