Nonnih, nyt on juhlat juhlittu ja Onnin maassa eletään taas arkea. Eilen otettiin oikein kelpo startti arkeen: ensin treenattiin aamulla Annen ja Jessican kanssa, illalla treenit tarjoili LeVeK.

Aamulla Onni enimmäkseen haukkui, mutta siinä haukuskelun ohessa kertailtiin vähän liikkeestä pysähdyksiä, jota menivät surkeasti seisomista lukuun ottamatta. Aika hauskaa, että seisominen oli alun perin se kaikista vaikein opetettava, nyt se sujuu parhaiten - ainakin tällä viikolla... Aloitettiin siitä seisomisesta, joka meni muuten hyvin, mutta palattuani koiran viereen Onni ennakoi istumisen ja istui liikkeenohajaajan "käskyllä". Tässäpä meillä vielä hurjasti töitä jos mielimme vielä kehään... Liikkeestä istuminen on vaikea, ja siihen tarvitaan vielä tosi selkeä käsimerkki suullisen vihjeen lisäksi. No, Onnillahan on lähes kaikkeen käytetty ruumiinkieltä enemmän tai vähemmän ja melko helposti se on saatu häivytettyä. Ei siis paniikkia. Liikkeestä maahan meno on ollut helppo, mutta nykyään siihen on tullut viivyttelyä, eilen eka kerta meni istuen. Aletaan siis treenaamaan sitäkin. Luoksetulon Onni teki hyvin kuten aina, ja estekin sujui ihan hienosti.

Tiuku treenasi seuruuta (sitä aina kun vain on mahdollisuus apunaksuttajaan!), ensin suoraa seuruuta ja sitten käännöksiä. Mun kriteerit Tiukun seuruulle ovat korkeammalla kuin Annen (joka sentään kisaa SM-tasolla!), joten ehkä mä alan hyväksyä Tiukulle väljempää seuruuta kuin Onnin. Onnillahan on pikkukoiraksi erittäin tiivis seuruu - kiitos apunaksuttelija Anulle, joka jaksoi väsymättä naksutella meille seuruuta!). Vasemmalle käännöksetkin sujuivat paria käännöstä lukuun ottamatta hyvin, joten voinen alkaa hengähtää hieman niidenkin osalta. Tosin niitä treenataan joka päivä etteivät unohdu! Oikealle kääntymisissä Tiuku on välillä singahdellut ilmeisesti keskipakoisvoiman vaikutuksesta ulkokehälle, mistä palaa sitten taas normaaliin seuruuseen, tai sitten se jätättää hirveästi, mutta eilen kääntyi todella nätisti. Tuohon keskipakoisvoimaongelmaan törmäsimme jo täyskäännöstä opeteltaessa. Ehkäpä Tiukukin on käynyt Wikipediassa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskipakoisvoima) ja lukenut sieltä, ettei keskipakoisvoimaa oikeasti olekaan (kt. vihreä teksti alla), ja näin ollen jättänyt sen vaikutuksen pois kääntymisistä... :-)

Keskipakoisvoima tai keskipakovoima on näennäisvoima, joka ilmenee tietyissä epäinertiaalisissa koordinaatistoissa. Se ei siis ole todellinen voima vaan se johtuu tarkastelijan kiihtyvästä liiketilasta. Fysikaalinen termi keskipakoisvoimalle on normaalin suuntainen kiihtyvyys tai normaalikiihtyvyys. Yksinkertainen erikoistapaus on pyörimisliike.(lähde: WikiPedia vapaa tietosanakirja em. osoitteessa)

Iltatreeneissä otettiin paikallaan makuuta. Onni oli aavistuksen kiihtynyt alussa, mutta rauhoittui ja loppumakuu meni jo hyvin. Tiuku makoili ihan kelvollisesti, pikkasen katseli ympärillä touhuavia koiria, ja varmuuden vuoksi kävin palkkaamassa muutaman kerran neljän minuutin makuun aikana. Ohjelmaan kuului eilen ruutua, merkkiä ja noutoa. Ruutuun molemmat menevät hyvin, nyt pitää saada ne pysymään siellä. Onnin kanssa, joka menee ruutuu jo kauempaa, käytettiin apupalkkaajaa, ja pikkusen Onni näytti ymmärtävän, että ruutuun voi jäädä seisomaan. Tiukun kanssa etäisyys on niin lyhyt, että saan heitettyä sille namin ruutuun. Tiukulle on jotenkin luontaista jäädä seisomaan naksun kuultuaan, en usko sen tuottavan missään vaiheessa ongelmia. Pian voinen alkaa pyytämään sitä maahan ruudussa. (ja saada aikaan taas yhden asian, missä Tiuku voi ennakoida... ;-) ).

Merkille koirat menevät todella hienosti siihen nähden, miten vähän sitä on treenattu. Kummankin kanssa otettiin myös suuntaa merkin yhteydessä. Onnille on selvästi vaikeampaa mennä oikealle kuin vasemmalle, ja Tiukulla tuntuivat molemmat suunnat olevan hukassa eilen. Muta hirmu iloisesti se silti kipitti merkille seisomaan... :-) Nyt pitää vain lyhentää matkaa  mun luota merkeille, niin eiköhän se siitä. Jos Tiuku vaikka ei näe kunnolla??? Heh, kyseessähän on koira, joka näkee oravankin horisontissa...

Onni opetteli eilen taas istumaan perusasennossa kun heitän kapulan. Keppihullulle koiralle tämäkin on siis opetettu erikseen. Sujui hyvin! Onni sai myö käydä nostamassa kapulan suuhun, mutta kestoa en lisännyt, koska Onni oli muuten niin levottomassa mielentilassa, että keston lisääminen olisi johtanut vain kapulan pureskeluun. Tiuku nosteli kapulaa maasta ja söpöili minkä ehti...

Miina tanssahteli iltatreenien alla ja esitteli tuleville koiratanssiryhmäläisille, mitä Vanha Koiranen osaa. Pyörähdyksiä, peruuttelua, kumartamista ja murinaa pyynnöstä. Miina oli tosi tärkeänä siinä, ja treenaamisen ohitti tärkeydessään ihmisiltä saatu huomio. Uskon, että Miinakin oli eiliseen ihan tyytyväinen!