Tänään ei ollutkaan mikään turha päivä: Onni täytti 7 vuotta! Ja kuin tilauksesta syntyivät tänään myös Tiukun siskontyttären 7 lasta. Uusia Kuukiven lapsía voi käydä ihastelemassa täällä.

Mutta palataan ajassa hetkeksi taaksepäin... Tässä kuva minun ja Onnin ensitapaamiselta lauantaina 28.7.2001. Uskottehan, se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ajoimme ystäväni Katin kanssa kasvattajan pihaan, ovesta juoksi pieni pentu - ja se on punainen! Se oli ensimmäinen ajatukseni kun näin Onnin. Aksuhan oli harmaa, mutta olin jo pitkään ihastellut punaisia gööttejä ja haaveillut joskus myös sen värisestä. Sain punaisen. Ja paljon muuta. Ja vielä enemmän.

Juu ja nyt sitten kuusi vuotta ja kymmenisen kuukautta myöhemmin Onni on jo iso mies ja niin kovin, kovin hieno. Onnilla on sydän täyttä kultaa ja se näkyy ja tuntuu niin monessa: Onni jakaa hyvää mieltä mielensä pahoittaneille, tuo iloa surullisille ja ilahduttaa muuten vain meitä kaikkia. Onni ei koskaan väsy ilahtumasta ihmisen nähdessään, ihan tuntemattomallekin viedään korvat päätä myöten ja heilutetaan töpöä - jos tämä vain sattuu vilkaisemaankin. Onni on niin kiltti Tuomas-hiiviökauhiolle: Tuomas voi vaikka ottaa luun Onnin suusta eikä minun tarvitse pelätä, että Onni tekisi Tuomaalle jotain. Onni osaa yllättää: Tallinnan reissulla se oli kuin kotonaan, vaikka ennen matkaa pelkäsin kovin että stressi yltyy liian suureksi. Ennen kaikkea Onni on Onni. Aina iloinen, aina hyväntuulinen, aina lämmin ja ystävällinen, aina niin äärettömän söpö. 

Tänään hän lisäksi antoi uuden elämän kepille, joka oli joutunut raukka veden varaan. Onni näki kepin avuttomana ajelehtimassa tuulisella järven selällä, ja yhtään epäröimättä hän singahti keppipoloa pelastamaan.

Pian Onni saavutti voimansa jo menettäneen kepin, ja uhrautuvasti aaltoja uhmaten kantoi sen hellästi kohti rantaa.

Huomatkaa Onnin huolestunut ilme. Hän tietää kokeneena pelastajana, että nyt on jo kiire! Onni rantautuu nopeasti keppi edelleen suussaan...

... ja toimittaa keppipolon kiireen vilkkaa ensiapupisteeseen vaunujen taakse.

Siellä Onni elvyttää jo tajuttomaksi ehtineen kepin. Hän antaa kepille oikeaoppisesti sydänhierontaa tassullaan ja välillä taas tekohengitystä.

Lopulta keppi palasi tajuihinsa ja me saatoimme jatkaa matkaa. Onnistuneen pelastuksen päälle Onni kieputteli makoisasti Tiukusen kanssa.

Että sellainen syntymäpäivä tällä kertaa. :-)

Kiitos Nallenevan täti kun sain Onnin. Kuten tiedät, se on minulle kultaakin kalliimpi!