Eilen me hypättiin Ooppelilla Vihtiin Umaa ja karvalapsia moikkaamaan. Viime kerrasta onkin jo aikaa, ainakin jos hra T:n mitalla lasketaan. Varmaan ainakin kaksi vaatekokoa on ohitettu tässä välissä. Uman kanssa käytiin syömässä, tehtiin löytöjä kirpputorilla ja suunniteltiin tulevia seikkailuja. Ties minne tuo pikkuinen hra T meidät vielä johdattaa!
Uman blogissa on niin hyvä tarina, etten laita tähän kuin yhden Uman ottaman kuvan, jonka kuvateksti tuli ottajalta. (mulla oli myös kamera mukana, mutta sehän ei tunnetusti koskaan osu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan...)
tumppi:ota sää tää toinen pallo niin mä syön tätä toista--
rölli: en mä, ne voi olla likasia!!
Kotimatkalla poikkesimme Hämeenlinnassa moikkaamassa Hannelea, Eveä ja Alisea sekä bordercollie Saraa. Tumppi tietenkin lumoutui 5-vuotiaasta Alisesta, jolla oli paljon hauskoja leluja. Onneksi hra T ei huomannut Alisen tukkaa, joka letitettynäkin yltää takapuoleen asti! Tiuku lumoutui Evestä, joka on jo lukioikäinen ja suhtautui asiaan viileän huvittuneesti. Ja Onni lumoutui Hannelesta, joka tarjosi koirillekin jäätelöä ja vielä lasikupeista!
Eve ja Hannele olivat kiltisti hankkineet mulle koiratanssimusaa netistä, ja kun cd oli valmis, lähdimme lenkille. Eve jäi kotimieheksi. Oli todella mukavaa reippailla pitkä lenkki hyvässä seurassa. Onni ei lainkaan noteerannut Saran juokuaikaa, en siis suotta suojellut sitä aikanaan aistikkailta naisilta ennen pompuloiden poistoleikkausta. Enkä voi olla ihailematta Saraa, jota voi juoksusta huolimatta pitää vapaana. Mutta hän onkin tottelevaisuusvalio ihan virallisestikin.
Alisen viipotus pyörällä antoi mulle esimakua tulevasta - kotimatkalla mietin, miten ikinä saan hra T:n pysymään aisoissa sitten kun se kulkee pyörillä! Sopivasti Hannelen autotallista matkaan lähti Alisen jo hylkäämä kolmipyöräinen, jossa ihan oikeat ketjut. Siihen voi laittaa kuitenkin narun eikä tarvitse pelätä, että Tumppi kiitää auton alle.
Tänään jatkoimme ilottelua ja haimme hra T:lle teltan. Pakkauksessa luki, että soveltuu yli 3-vuotiaille, mutta sen verran Tuomaassa on varhaiskypsyyttä, että ymmärsi teltan päälle. Sehän on oiva paikka mennä piiloon (kun leikimme piilosta), ja siellä oli hyvä pitää kokous pehmolelujen ja vesipullojen kanssa. Kun päivän päätteeksi kurkkasin telttaan, siellä oli lisäksi kolme tuttia. Jätin sinne. Niin ne oli somasti aseteltu nurkkaan ihan ripirinnan.
Tässä teltta on vielä tyhjä, koska se on vasta kaksi minuuttia aiemmin kasattu.
Ja koska teltta on tarkoitettu yli 3-vuotiaille, saa hra T käyttää sitä vain valvovan silmän alla. Siksi se on toistaiseksi sijoitettu eteiseen, minne näen kaikista eniten käyttämistäni huoneista: keittiöstä, kodinhoitohuoneesta ja olohuoneesta.
Huomenna meille tulee grillivieras, sunnuntaina hra T vie äitinsä ja mumminsa ravintolaan herkuttelemaan, maanantaina sitten loppuu meidän MM-kisaleskeys. Jospa se esseekin siitä sitten...
***
Tässäpä vielä iloinen yllätys: orkidea, jonka ostin 7 vuotta sitten, ja jonka henkilöllisyyskin on vielä selvittämättä (nyt voin sen tehdä, kun tiedän minkälainen kukka on!) kukkii minulle nyt ensimmäistä kertaa. Kukan väri oli ihan yllätys, koska ostan orkideat tavallisesti ns. ohikukkineina, jolloin hinta putoaa huimasti. Hyvin ajattelevainen kukka, kun kukkii näin äitienpäivän aikoihin!
Kotimatkalla poikkesimme Hämeenlinnassa moikkaamassa Hannelea, Eveä ja Alisea sekä bordercollie Saraa. Tumppi tietenkin lumoutui 5-vuotiaasta Alisesta, jolla oli paljon hauskoja leluja. Onneksi hra T ei huomannut Alisen tukkaa, joka letitettynäkin yltää takapuoleen asti! Tiuku lumoutui Evestä, joka on jo lukioikäinen ja suhtautui asiaan viileän huvittuneesti. Ja Onni lumoutui Hannelesta, joka tarjosi koirillekin jäätelöä ja vielä lasikupeista!
Eve ja Hannele olivat kiltisti hankkineet mulle koiratanssimusaa netistä, ja kun cd oli valmis, lähdimme lenkille. Eve jäi kotimieheksi. Oli todella mukavaa reippailla pitkä lenkki hyvässä seurassa. Onni ei lainkaan noteerannut Saran juokuaikaa, en siis suotta suojellut sitä aikanaan aistikkailta naisilta ennen pompuloiden poistoleikkausta. Enkä voi olla ihailematta Saraa, jota voi juoksusta huolimatta pitää vapaana. Mutta hän onkin tottelevaisuusvalio ihan virallisestikin.
Alisen viipotus pyörällä antoi mulle esimakua tulevasta - kotimatkalla mietin, miten ikinä saan hra T:n pysymään aisoissa sitten kun se kulkee pyörillä! Sopivasti Hannelen autotallista matkaan lähti Alisen jo hylkäämä kolmipyöräinen, jossa ihan oikeat ketjut. Siihen voi laittaa kuitenkin narun eikä tarvitse pelätä, että Tumppi kiitää auton alle.
Tänään jatkoimme ilottelua ja haimme hra T:lle teltan. Pakkauksessa luki, että soveltuu yli 3-vuotiaille, mutta sen verran Tuomaassa on varhaiskypsyyttä, että ymmärsi teltan päälle. Sehän on oiva paikka mennä piiloon (kun leikimme piilosta), ja siellä oli hyvä pitää kokous pehmolelujen ja vesipullojen kanssa. Kun päivän päätteeksi kurkkasin telttaan, siellä oli lisäksi kolme tuttia. Jätin sinne. Niin ne oli somasti aseteltu nurkkaan ihan ripirinnan.
Tässä teltta on vielä tyhjä, koska se on vasta kaksi minuuttia aiemmin kasattu.
Ja koska teltta on tarkoitettu yli 3-vuotiaille, saa hra T käyttää sitä vain valvovan silmän alla. Siksi se on toistaiseksi sijoitettu eteiseen, minne näen kaikista eniten käyttämistäni huoneista: keittiöstä, kodinhoitohuoneesta ja olohuoneesta.
Huomenna meille tulee grillivieras, sunnuntaina hra T vie äitinsä ja mumminsa ravintolaan herkuttelemaan, maanantaina sitten loppuu meidän MM-kisaleskeys. Jospa se esseekin siitä sitten...
***
Tässäpä vielä iloinen yllätys: orkidea, jonka ostin 7 vuotta sitten, ja jonka henkilöllisyyskin on vielä selvittämättä (nyt voin sen tehdä, kun tiedän minkälainen kukka on!) kukkii minulle nyt ensimmäistä kertaa. Kukan väri oli ihan yllätys, koska ostan orkideat tavallisesti ns. ohikukkineina, jolloin hinta putoaa huimasti. Hyvin ajattelevainen kukka, kun kukkii näin äitienpäivän aikoihin!
Kommentit