Ajeltiin pyhänä eräänä Säkylään Nallenevalle moikkaamaan kasvattajaa ja hakemaan Tiukulle uusi pyhäkolttu, jonka kaunis äitinsä oli voittanut koiranäyttelyssä. ROP-Sasu oli hirmu kiltti, kun taipui VSP-Merlinin tahtoon lahjoittaa kolttu tyttärelle. Takinhakureissussa päästiin ihailemaan myös Nallenevan uutta (ei oltu nähty tätä ennen) hienoa terassia ja suloistakin suloisempaa Nevasiiliä. Tiukun ja Onnin sukulaiset sen sijaan pysyttelivät piiloissaan, paitsi Onnin sisko Iitu kävi ihan aluksi moikkaamassa. Kahvittelujen jälkeen käytiin peltotiellä lenkillä. Valitettavasti en saanut Neviksestä tuon parempaa kuvaa, mutta Nallenevan blogissa on kyllä sitäkin enemmän ja hienompia!

Peltotiellä törmää aina mitä kummallisempiin kulkijoihin. Yleensä vastaan tulee muutamaan kertaan kaluttu luu, tällä kertaa hra T löysi ihan lievästi räjähtäneen apinan. Kelpasi kyllä lenkkikaveriksi, hetkeksi ainakin!

Takaisin tullessa ihasteltiin terassia pidemmän kaavan mukaan, ja Tiuku päästi sisäisen Tiukunsa taas valloilleen: eivätkös kaiteet olekin kiipeilyä varten!

Ja hyvähän siihen kaiteelle on jäädä istuskelemaan ja katselemaan maisemia .

Tiukunen hallitsee myös herkistelyn. Kuvassa kasvatti ja sen kasvattaja.

Kotiin tultua Tikkelis sovitti uutta kukikasta takkiaan. Oikein hyvin sopi. Hra T ei oikein ymmärrä miksi koiralla on kolttu. (Äitinsä ei aina ymmärrä miksi kengät ovat olohuoneessa....)

Kotimaisemissa on kenkien siirtelyn lisäksi ehditty taas sitä sun tätä. Käytiin muun muassa pajutilalla Kangasalla, missä ihastuin kovasti aidon näköisiin vuohiin. Ja ostin siskolleni joululahjan. (Kerrankin ajoissa!)

Ja tämä lintujen kylä on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Kotosalla on ihailtu auringonlaskuja...

ja hra T on mallaillut valtaistuimellaan. Parasta on kun tuoli pyörii ympäri!

Eilen meillä oli tosi kivaa kauheassa kaatosateessa. Harmi vain, ettei kamera ole vesitiivis. Olisi tullut hienoja kuvia pikkumiehestä kuraojissa!

P.S. Uuden sivupohjan on laatinut Tuuliviiri.