Hapankorppuja ei kuvissa juuri näy, vaikka näyttelivätkin tärkeää osaa tarinassamme - kalkkunanpalojen ohella. Tiukunen kun veteli kokonaisen paketillisen hapankorppuja sekä Uman koirien julmetun suuren kalkkunavaraston kitusiinsa ihmisten lähdettyä evästämään toisaalle. Perjantai-iltana eräs koiraansa ulkoiluttanut mies kysyi, onko koirani tiine. Kyllä on, sanoin, ja parin viikon sisällä se synnyttää pieniä kalkkunanpoikasia...

Hra T on reissuissa kuin kotonaan. Kuvassa hän näyttää illalla ennen nukkumaan menoaan, ettei ole mennyt treeni hukkaan. Tumppihan on aina mukana koiratreeneissä ja taitaa hienosti namin voiman. Myös Connect Hotelin tiloissa onnistuu treenaaminen. Pieni kouluttaja ja pieni koira - ei tarvita kuin huoneen nurkka!

Otimme Uman ja Tumpin kanssa varaslähdön näyttelyyn ja kävimme tsekkaamassa paikat jo perjantaina. Silloin kehässä esiintyivät mm. isovillakoirat pompuloineen.

Perjantaina kyläilimme myös ruotsalaisten rotujen ständeillä. Tumppi osallistui oman rotumme esittelyyn, mutta isoon kehään häntä ei laskettu rotua markkinoimaan. Ruotsalaiset tekivät sen taas: omat rodut tuotiin upeasti esille valtavan ruotsinlipun päällä! Kunkin rodun edustaja tallusteli lippua pitkin, ja kuuluttaja kertoi rodun tärkeimmät sekä ruotsiksi että englanniksi. 

Lauantaina Tiuku pyörähteli Almare Stäketillä järjestetyssä Viking Showssa Kaliforniasta asti lennätetyn handlerin johdolla. Kyllä mua sitten harmitti tuoda Ivylle sellainen possu kehään - eihän se maha mihinkään laskenut vuorokaudessa! Tiuku-raukka jaksoi hädin tuskin seistä kehässä. Hapankorpun turvottamat kalkkunanpalat siellä vatsassa painoivat...

Mockille ja Rollelle valtavan suuri kiitos Tuomaan hyvästä hoidosta. Ilman teitä en olisi päässyt heilumaan kehän laitaan kameroineni... Tässä kolmikko, jota taisivat kuvata muutkin kuin minä. :-)

Sunnuntaina maailmanvoittajanäyttelyssä Tikellyksen masu oli jo pikkasen kaventunut, ja kaunokaisemme sijoittui luokassaan neljänneksi. Avoimessa luokassa kilpaili sentään 36 narttua (koko näyttelyssä 178 gööttiä!), joten matkaseurueellamme oli ilo ylimmillään - ja täällä kotona lennellään vieläkin pilvissä... Tiukua kävivät esittämässä sekä Marja että Ivy. Edellinen tuurasi jälkimmäistä tämän ollessa Rollen kanssa toisessa kehässä. Onneksi Marja oli taas oikeassa paikassa oikeaan aikaan! :-)

Alemmassa kuvassa myös Doris, Tiukun pikkusisko.

Tumpista on kasvamassa hyvää vauhtia koiraihminen. Silloin kun hän ei treenannut tai ruokkinut Tiukua, hieronut Jännää tai kikatellut Lulun kanssa, hän kokeili koirana olemista. Häkissä istuskelu kuuluu Tumpin mielestä koirana olemiseen - koirathan matkustavat häkissä ja joskus odottelevat muutenkin häkitettynä vuoroaan. Eikä se yhtään pahalta tunnukaan, ainakin jos Tumppia on uskominen! Kunnon näyttelykoiralla on tietenkin myös näyttelynumero.

Näyttelyiden jälkeisenä maanantaina Tumppi kohtasi ison karhun. Karhu oli onneksi kiltti, sillä se majaili Tukholman Åhlens-tavaratalon lastenhoitohuoneessa. Kuvanottohetkellä Tumppi vielä epäili karhun aikeita, mutta kohta olivat jo sylikkäin.

Kahvilan puolella hra T järjesteli tuolit sopivasti vauhtiradaksi ja aikansa urheiltuaan istahti pöydälle Uman syliin.

Tiistaina oli aika kääntää ooppelin nokka kohti satamaa ja koto-Suomea. Matkaan päästiin pizzan voimalla - erinäisistä ihmis-surskorpoista huolimatta. Vinkki: parempi parkkeerata kauas muista, jos auto on täynnä tavaraa ja lähistöllä liikehtii epämääräistä sakkia helpon rahan toivossa. Me saimme ooppelin oveen kolhun ja kunnon väittelyn på svenska ja jälkeenpäin hyvät naurut... Naurussa suin saavuimmekin hyvissä ajoin satamaan, missä Uma ulkoiluttu myös Tumpin.

Laivassa on ihan kivaa, tuumaa Tikkelistaa, mutta onko ihan pakko pissata tähän likaiseen hiekkalaatikkoon! Illan mittaa kokeiltiin usemmankin kerran, ja lopulta hätä oli niin suuri, että Tiuku kyykistyi hiekkaan. Toimitusta (ennen kyykistymistä viitisen minuuttia kysyvää silmiin tuijottelua, toinen mokoma epäuskoista hiekkaan katselua ja lopulta sitä kyykistymistä) seurasi kaksi saksalaista ja muutama japanilainen turisti, jotka taputtivat käsiään Tiukulle hienosta suorituksesta.

Seurueemme herätti muutenkin ihastusta kanssamatkustajissa, ja kuvan kokoonpano taisi päästä useampaan perhealbumiin muistoksi laivamatkalta Ruotsin ja Suomen välillä.

Oli kiva reissu, seuraavaa jo suunnitellaan...

Ja taas kerran nämä Tikellyksen arvostelut tähän loppuun niistä kiinnostuneille:

La 5.7. Viking Dog Show, Almare Stäket. Tuomarina Anita Whitmarsh: Very Good.

Feminin, bra stomme, hög i hull. God rygglinje o bakställ. Önskar bättre vinklar fram. Feminint huvud med alért blick. Vill ha bättre halslängd. Rör sig okej trots vikten.

Su 6.7. World Dog Show, Tukholma. Tuomarina Ove Germundsson: Excellent, placing 4.

Tik av utmärkt modell. Härligt huvud och utryck. Något tun i nospartit. Utmärk hals något mjuk överlinje. Mycket välformad front bröstkorg. Typiska rörelser. Välvinklad. Bra päls färg och teckning.