Tänään Tuomas sai ison pojan sängyn (ja nyt minua jo kaduttaa etten odottanut vaikkapa vielä pari vuotta, sillä poika pääsee sängystään itse pois eikä meinaa nyt millään mennä nukkumaan kun on kivempaa heilua täällä missä äitikin ). Sänky on hieno (kiitos Kati ja Leo!) ja asiakaskin vaikuttaa tyytyväiseltä. Tässä ensikokeilua.

Hetkeä myöhemmin sänky oli jo täynnä kaikkea mahdollista (ja mahdotonta) tavaraa.

Sängyn asentamisen jälkeen ajelimme Pappa Paanasen luo ystävänpäiväkahveille, mistä suuntasimme Kangasalle Laaksolan ratsutilalle, missä oli ystävänpäivän iloksi myös ilmaista talutusratsastusta. Vinkin saimme Tuirelta, joka käy tallilla ratsastamassa, ja tietenkin hän oli paikalla Teemun kanssa, joka kävi myös kokeilemassa ratsastusta. Tässä vielä odotellaan vuoroa, Tuirella videokamera mukana, jotta Teemun ratsastus tallentuisi myös jälkipolvien nähtäväksi. Ja hienosti se menikin!

Tuomakselle tämä oli suuri päivä, sillä hän parani flunssasta parahultaisesti poniratsastukseen. Vähän jänskätti aluksi, eikä jonossa saanut edes etuilla.

Sitten kuulutettiin, että pikkuponi olisi vapaana, ja se oli jo Tuomaan vuoro! Ensin otettiin miehistä mittaa: Spook ja Tuomas.

Sitten jo ratsastettiin, kivan taluttajan opastuksella. Tuire käveli toisella puolella ja minä toisella, lopuksi otettiin vielä kuva.

Kyllä siitä voi vielä ehta hevosmies tulla!

Tuire ja Teemu kävivät vielä pulkkaratsastamassa ja sillä aikaa Tuomas teki tuttavuutta tallissa oleviin hevosiin. Tässä pieni mies ja isot hevoset - näistä kahdesta tulee isoina esteratsuja, kokoa oli kertynyt melkoisesti jo kolmeen ikävuoteen mennessä!

Kun pulkka-ajelijat tulivat, juotiin tallin uudessa kahviossa (mistä näkymät maneesiin, hieno!) kaakaot ja lähdettiin kotiin. Koirien kanssa käytiin vielä iltakävelyllä, Tiukulla ja Onnilla on kova vahtiminen jos Tuomas ei istu vaunuissa.

Se kun voi mennä ihan minne vain - useimmiten päinvastaiseen suuntaan. Tällä kertaa luistelukenttä houkutti pienen miehen, liekö tässä tuleva maalivahti?