Tänään sitten treenattiin, ja ihan kunnolla kans. Pitkästä aikaa. Teki hyvää!

Onni aloitti, koska tässä vaiheessa meillä oli seurana Liisa ja Liisan manchesterinterrieri Chili (meniköhän nimi oikein!). Onni makoili ja Chili teki omiaan siinä - hyvä häiriökoira. Onnin makuuennuste oli huono, koska se on viime päivinä taas esittänyt stressikorvaa. Mutta niin kuin aina tähänkin asti, Onni yllätti täydellisen rauhallisella paikkamakuulla! Makuun jälkeen otin kerran onnistuneen liikkeestä maahan menon ja liikkeestä seisomisen ja sitten ukko autoon.

Koska Chili oli vielä paikalla, otin autosta Tiukun, myös makaamaan. Alku meni tosi hyvin, mutta sitten sen pienessä päässä taas viiletti tiukuajatus ja se säntäsi yhtäkkiä luokseni ja yritti siis tietekin mennä tutustumaan Chiliin. No, ei kun uudestaan maahan, ja parin ylös nousemisen jälkeen makuukin taas otti ja sujui. Tiukun kanssa tein pari luoksetuloa (eka meni poskelleen kun Tikkelis jäi tuijottamaan lintuja puissa), pikkasen seuruuta ja perusasentoa käännöksissä ja askelta eteen, sivuille ja taakse. Riitti kertaukseksi näin piiiitkän treenitauon jälkeen.

Miinakin pääsi luonnollisesti harjoittelemaan koiratanssia. Se oli taas miinamaisen innoissaan ja uudet makupalatkin motivoivat sen ihan ihmeelliseen suoritustarkkuuteen (noin niin kuin Miinaksi! :-)) Kerrattiin vähän vanhoja kuvioita, tosin eri järjestyksessä, ja sitten alettiin opetella uutta: Miina kumartaa (leikkiinhaastoasento, jonka Miina siis jo ennestään osaa) ja minä heitän jalkani Miinan pään yli. Meni ihan ok, paitsi että Miina meinasi pari kertaa lyödä päänsä mun jalkaan, kun se yritti ylös liian nopeasti. Tässä siis hiottavaa vielä melko paljon!

Ja koska cd-soitin jäi kotiin, lauloin meidän biisiä siinä tehdessämme, ja se tuntui häiritsevän Miinaa. Ensi kerralla kyllä soitin mukaan, ehdottomasti!

Tässä vaiheessa parkkikselle alkoi valua noutajaporukkaa, ja yhdeltä kuulinkin että siellä alkaa noutajakerhon koulutus. Sama ihminen kehui Miinaa, että tekee innokkaasti hommia, eikä hän ollut uskoa todeksi, että tuo parkettien partaveitseni on jo 11-vuotias! Niinpä, kukapa sitä uskoisikaan! Niin vetreässä kunnossa hän on... :-)

Noutajat aloittivat treeninsä ja me vielä lopuksi Onnin kanssa käytettiin tilaisuus hyväksemme ja katseltiin niitä (ikuinen vastaehdollistaminen toisiin koiriin jatkui siis: Onni saa namin kun kääntyy mua kohti nähtyään toisen koiran). Onni teki upeaa työtä, rauhoittui ja sitten treenattiin pikkasen vielä koiratanssin kuvioita. Etenkin oikealla seuraamista ja pyörähdystä myötäpäivään, mitkä ovat Onnin kompastuskivet tällä hetkellä.

Kaiken kaikkiaan tuli loistava olo - ja koiratkin vetelevät sikeitä tässä jalkojeni juuressa, kai nekin jo kaipasivat treeniä!

---

Olen tässä välissä pedannut paikkaa LeVekin (Lempäälän Vesilahden koirakerho) tottistreeneihin ja kasannut treeniporukkaa naksuporukoista Tampereelta - kyä se vaan niinnon ettei kaltaiseni saamaton ihminen treenaa ilman ulkoista pakot.... eh.... kannustetta! Ja kun tässä päästään vauhtiin ei meitä taas pidätä mikään.

Ja koiratkin jaksavat treenata, sillä ruokakaan ei lopu heti kesken, tyhjensin onnellisesti pakastinta ennen muuttoa ajattelematta että Tampereellakin täytyy syödä! Täällä on sitten viikko pari ostettu kallista silakkaa ja ydinluita ja grillikylkeä Citymarketista, mutta tänään sain Kennelrehun autolta taas oiva satsin lohta, kalkkunaa, porsaan sydäntä ja naudan rustoluita. Vielä kun saadaan lammasta pääsiäisen alla on ruokahuolto kunnossa!

Että näin Onninmaassa tänään - kohta iltalenkille ja sitten unta palloon!