Laukaalla tanssittiin siis lauantaina 2.9., mutta matkaan lähdimme jo edellisenä päivänä. Vuokrasimme Jutan kanssa mökin Äijälästä koko viikonlopuksi. Mökin nimi oli Sinikumpu, ja se näytti tältä. Pihaa tutkii australianpaimenkoira Hippa.

Pyyhkeet eivät kuuluneet kalustoon. Mökin kuistilta oli kaunis näkymä järvelle, ja rantaan oli rakennettu hieno grillikotakin, jota emme tosin käyttäneet.

Ja kertauksen vuoksi: matkassa mukana vasemmalta Miina, Tiuku, Onni ja Hippa sekä minä ja Jutta. Omaa kuvaani en voi julkaista, koska Jutta sanoi lauantai-iltana: "Hirveän näköinen akka!" Eihän sellaista voi julkaista blogissa, eihän? Selitteli tosin jälkeenpäin, että johtui nokisesta naamastani (sauna oli todella hankala saada syttymään, mutta kun syttyi niin oli kyllä sitten yksi parhaista saunoista joissa olen saunonut!)... Ja tasapuolisuuden nimissä en sitten laita kyllä Jutankaan kuvaa! ;-)

Ja koska olimme liikenteessä paitsi lomailemassa myös kilpailemassa, laitan tähän kuvan Miinasta palkintoineen. Ettei totuus unohdu! :-)

Tässä siis Miina Rytkönen, harjoitusluokan hopeamitalisti. Tänä vuonna emme saaneet mitalia, vaan pokaalin. Huomaattehan, tuo pieni Miinan jalkojen edessä! Heijastinliivikin tuli kuin tilauksesta, olen ollut aikeissa hankkia autoon sellaisen. Ettei aina unohtuisi kotiin... Ja ruokaa saatiin myös (ei muuten loppunut ihmistenkään ruoka viikonloppuna kesken...), ja jumalattoman iso savustettu luu! Kyllä kelpasi elvistellä palkintojen kanssa!

Miinan arvostelu vielä tähän:

Tuomari Kirsi Rantala /Tyydyttävä (2)<?XML:NAMESPACE PREFIX = O />

"Liikkeitä oikein mukavasti ja koira suorittaa niitä iloisesti omaan verkkaiseen tyyliin. Kehää käytettiin sujuvasti. Muutaman kerran Miina "karkasi käsistä". Ohjaaja saa kuitenkin taitavasti koiran mukaansa ja ja säilyttää itsekin naiseutensa."

Tuomari Johanna Saariluoma /Tyydyttävä (2)

"Ihanan virkeä veteraani, jonka häntä heilui halki ohjelman. Taidokkaasti koottu koreografia, jossa hyvää kehänkäyttöä ja ohjaajan liikkumista. Harmi, että hajut vähän häiritsivät välillä keskittymistä."

Mitä lie sitten tarkoittanutkaan tuo kommentti "ohjaaja säilyttää naiseutensa"....

Niin, ja Onnikin tanssi. Onnin tanssi tosin keskeytyi, koska kehän laidalla oli niin paljon hauskempia juttuja. Tässä kuitenkin toisen tuomarin kommentti Onnista, toinen ei ilmeisesti ehtinyt vielä laatia kirjallista arviota :-) :

Kirsi Rantala

"Lupaava alku. Koira suorittaa liikkeitä liian hitaanlaisesti musiikin tahdissa, vapaus vei kuitenkin voiton."

Nallenevalaiset olivat kisoissa lukumäärällisesti hyvin edustettuina, eivät ehkä niinkään tanssillisesti... Peräti kaksi kisoihin ilmoittautuneista 14 koirasta oli nallenevalaisia, ihan kaikki göötit! Onni juoksenteli pitkin kehänreunoja moikkaamassa ihmisiä, Ippe eli Nallenevan Lallin Kumaus taas juuttui nenästään kehään. Kamalaa miten maa voikin haista niin hyvälle!

Tapasimme Ipen ihan ekaa kertaa, mikä oli merkittävä tapaus joka tavalla: aina on mukavaa tavata nallenevalaisia, mutta Ippe on sentään Tiukusen pikkuveli Sasun ja Paten rakkauspentueesta. Ippe on, niin kuin pentueeseen ilmeisesti kuuluu, ihan niin kuin isänsä Pate mutta enempi Sasun väreissä.

Ippe, joka on hurmannut kunnon göötin tapaan taustajoukkonsa monessa polvessa, on varsin hurmaava ja suloinen nuorimies. Onni-serkku tosin sai tuta Ipen miehisestä uhosta, mutta isosiskolle ei ryttyillä. Tiukunen ei kyllä muutenkaan kauheasti hätkähtele nuorten miesten ärinöistä.

Toivottavasti tapaamme Ipen pian taas - ainakin seuraavissa koiratanssikisoissa!

Sisko (Nallenevan Tuulikello) ja sen veli (Nallenevan Lallin Kumaus)

Mutta Onnille olikin tärkeämpää viettää laatuaikaa poikaystävä Hipan kanssa. Viime vuonnahan samaisella reissulla syttyi rakkaus: Hipasta ja Onnista tuli pari. Ja voi sitä riemua kun pojat tänä vuonna tapasivat! Tosi rakkautta - mikään ei ollut muuttunut vuoden tauonkaan jälkeen, kaikki jatkui niin kuin välissä olisi ollut vain yksi yö....

Pojat pitivät hauskaa koko rahan edestä, heitä yhdistää paitsi tunne myös halu noutaa järvestä keppejä. 

Välillä Onni ehti ensin....

 

Sitten taas Hippa.

Toisinaan keppiä kannettiin myös maalla, tällä kertaa yhdessä (romanttista!)...

 

Kameran kanssa valppaana Jutta S. Viertola

Ja kas, Hippa löysi rannasta myös Loch Nessin hirviön - vai mikä tuo on...

Hipan kummaksuma vielä suurennettuna - tuossako syy ettemme Jutan kanssa uineet järvessä?!

Ja ettei reissu mennyt ihan tanssiksi ja hauskanpidoksi, sunnuntaina tehtiin kelpo lenkki, ja lenkillä myös treenattiin. Ensin koirat makoilivat 13-15,5 minuuttia paikoillaan. Jokainen taisi tosin kerran nousta, mutta jopa Tiukunenkin makasi yli kymmenen minuuttia! (ja taas kerran harmitti ettei palkannut ajoissa...). Kuvassa meneillään ehkä kuudes minuutti.

Paikallaan makuun lisäksi kaikki Miinaa lukuun ottamatta suorittivat myös erinäisiä tokoliikkeitä. Miinan ei nääs tarvii.

Kotiin lähdettiin joskus kolmen aikaan sunnuntai-iltapäivänä. Matkalla jo suunnittelin Miinan seuraavaa esitystä, johon Jutta keksi idean. Mutta se olkoon vielä salaisuus....

Kiitos Jutta ja Hippa lystistä viikonlopusta, ensi vuonna sitten taas! :-)

Mainittakoon, että Hippa Hipsteri voitti Miinan luokan arvosanalla HYVÄ! Lisää Hipasta ja viikonlopusta Jutan blogissa ennemmin tai myöhemmin!