Kummitädin silmäterä, suomenhevosori Torleif lähti tänä aamuna pitkälle matkalle. Kummitädin kertoman mukaan Lefa asteli kuljetuskoppiin ylpeänä ja pää pystyssä, hirmui vielä kavereille lähteissään. Lefan onni oli, ettei tiennyt lähteissään että lähti viimeisen kerran.

Lefa on kaunein koskaan tapaamani suomenhevosori. Jumalaisen ulkonäon lisäksi sillä on upea luonne ja ravihevosen lahjat. En jaksa ymmärtää, miksi juuri sille piti sattua onnettomuus, jonka seurauksena jalkaan tuli niin vakava vamma, ettei se parane.

Kävimme hra T:n kanssa tiistaina hyvästelemässä Lefan. Veimme oman pihan omppuja ja juttelimme mukavia. Viimeiseksi kuvaksi Lefasta jäi, kun se nuuhki - aina niin varovasti - pienen miehen tumppua, ja kun lähdimme tarhalta pois, se jäi katsomaan peräämme pää pystyssä, korvat eteenpäin ja katse valppaana. Juuri sellaisena kuin haluankin sen aina muistaa. 

 kuva: Maj-Len Påfs

                      Pian on talvi.

                  Kostealla niityllä

                  hevonen sulkee

                  veräjän. 

                                     Risto Rasa